Ensipulahdus

No nyt se on sitten korkattu, siis se uima-allas. Eipä olisi vielä aamulla uskonut, kun revimme luomia raolleen sakeassa sumussa. Täällä muuten siirryttiin kesäaikaan jo viime viikonloppuna ja se tekee aamuista hieman tavallista tahmaisempia. Minulla oli ensimmäinen kuskauskeikka seitsemän jälkeen ja kun löysimme high schoolin pihaan, niin siellä häämötti sumun keskellä reipas joukkue urheilukentällä raatamassa.

Kahden kuskauskeikan ja pikaisen aamiasen jälkeen istahdin yhdeksän maissa auton ratin taakse jo neljättä kertaa tänä aamuna. Ylläni oli naftaliinista kaivettu tennishame ja peräkontissa tenniskassi. Etupenkillä oli iPad, jossa näkyi kartta tähtäimessäni olevan tenniskentän lähitienoosta. Minulla ei siis vieläkään ole mitään toimivaa navigointisysteemiä ja jos ajan kartaltani ulos, niin sitten ollaan heikoilla jäillä. Olo on vähän kuin keskiajan ihmisellä, joka on vaarassa tipahtaa pannukakkumaapallon reunan yli. Vastoin ennakko-odotuksia sekä ajomatka että jopa tenniskin sujui varsin hyvin. Onkohan minulle hiljalleen kehittymässä orastava suuntavaisto?

Iltapäivällä lämpötila kohosi lähelle hellelukemia ja uima-altaan lämpötilakin oli jo 16 astetta. Se riitti rohkeille suomalaisille.