Tiistai-iltana huomasin kotimaan tiedotusvälineistä suurta julkisuutta saaneen surullisen uutisen nuoren aikuisen yllättävästä menehtymisestä. Korvaamaton menetys perheelle ja läheisille sekä suunnaton suru kannettavaksi. Siinä juttua lukiessa minulle tuli outo olo, että kyseisen nuoren miehen nimi tuntui etäisesti tutulta.
Suureksi surukseni hoksasin, että menetys osui armaan kotikuoroni Aioloksen kunniakkaaseen bassorivistöön. Mieleen nousi välittömästi kuva sympaattisesta, valoisasta ja vakaasta nuoresta miehestä. Hiljaiseksi vetää täällä tuhansien mailienkin päässä ja muistuttaa siitä, että jokainen päivä on lahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti