Oi tätä onnea! Kömmin juuri kuumasta kylvystä takkatulen ääreen. Naama hehkuu punaisena tuntikausien ulkoilusta talvisessa auringon paisteessa. Kroppa on mukavasti jyrän alle jäänyt. Eilen jaksoimme kuusi tuntia rinteessä lasketellen ja lautaillen. Maisemat olivat aivan huikeat ja reilusta kolmesta kilometristä näki äärettömyyteen asti. Tuntuu aivan epätodelliselle katsella lumisista korkeuksista Nevadan autiomaan karua kauneutta. Eipä ole turhaan laskettelukeskuksen nimeksi annettu Heavenly (=taivaallinen).
Tänään oli taas murtsikkapäivä. Lumiolosuhteet on Lake Tahoella jo kolmatta talvea surkeat ja kaikki ladut on järven ympäriltä suljettu. Palasimme sunnuntain maisemiin Kirkwoodiin, mutta tällä kertaa lähdimme valloittamaan vuorta. Puolitoista tunti ylämäkeä enimmäkseen aika karseissa lumiolosuhteissa ja samaa reittiä puolituntista alaspäin. Enpä ole ikikuuna päivänä hiihtänyt niin tahmeassa kelissä, eipä tarvinnut paljon ylämäkeenkään turvautua haarakäyntiin. Lämmintä oli reilut 10 astetta ja latu tosi töhnäinen ja osittain paljasta maata. Suksien pohjassa oli voiteet xx vuoden takaa Oulusta, lämpimät terveisiä mestarivoitelija Jussille! Mutta kelistä viis, oli aivan ihana päästä suksilla umpimetsään hiihtelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti