23. helmikuuta 2015

Avunpyyntö

 
Viikonloppuna vein neidin läheiselle ostarille shoppailemaan. Ajattelin kurvata saman tien takaisin kohti kotia, mutta matkani pysähtyi parkkipaikalle. Auton eteen astui naisihminen, joka huiski topakasti käsillään. Rullasin autonikkunan auki ja huhuilin, että voisinko jotenkin olla avuksi.

Nainen kertoi ollensa menossa omaan autoon, kun huomasin viereisen auton sisällä turvaistuimessa parivuotiaan lapsen yksinään. Nainen oli jonkun aikaa odotellut auton vierellä ja sitten päätynyt aukaisemaan takaoven, jotta lämpötila ei autossa nousisi liian korkeaksi. Hänellä oli kiire kotiin, mutta ei uskaltanut jättää lasta ilman valvontaa. Minä lupasin pitää lapselle seuraa, sillä aikaa kun nainen lähti kiertämään läheisiä kauppoja ja kuuluttamaan vanhempia paikalle. Seuralaiseni oli pieni aasialainen poika, jolle sitten yritin leperrellä mukavia.

Eipä aikaakaan kun paikalle tuli kovin vaivaantuneen näköinen mies, jolla oli vauva kainalossa. Hän oli kauhean pahoillaan siitä, että oli jättänyt lapsen yksin ja aiheuttanut huolta ohikulkijoissa. Mies oli kovin kiitollinen, kun emme olleet soittaneet poliisia paikalle, mikä olisi saanut hänet aikamoiseen pulaan. Hienosti täällä ihmiset huolehtivat toisistaan ja uskaltavat rohkeasti ja hienotunteisesti puuttua toisten asioihin, silloin kuin siihen on tarvetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti