Olipahan tänään ajokeli täkäläisittäin haastava. Vettä satoi ihan rapsakkaasti ja näkyvyys oli olematon. Liikenne jotenkin puuroutuu sadekelillä välittömästi ja jo muutenkin ruuhkaisen reitit tukkeutuvat täysin. Meillä oli myöhäisempi vuoro jäähallilla, mikä tiesi melkoisia liikennehaasteita.
Päätimme välttää moottoritien toivottomat sumput ja lähdimme rohkeasti suunnistamaan sokkona pikkuteitä. Eiköhän siinä kieli keskellä suuta kaahatessa koko navigaattoriteline lentänyt kaaressa jalkotilaan. Kakkoskuski sai takapenkiltä ongittua laturin päässä olleen kännykän kätöseensä ja jatkoi silmää räpäyttämättä navigointia. Minä keskityin pitämään auton oikealla puolella tietä ja siinä riittikin hommaa. Niin kauan kun pystyin seuraamaan edellä ajavan perävaloja, niin homma tuntui olevan vielä jotenkin hallinnassa.Sitten tietysti jymähdin keula-autoksi liikennevaloihin. Risteyksen toisella puolella näkyi leveästi tietä, jossa varmaan oli ainakin viisi kaistaa, mutta Luoja tietää montako mihinkin suuntaan. Liikenteenjakajaa ei ole, vain pieniä heijastinläiskiä kadussa. Katuvalot loistaa poissaolollaan, eikä minkäänlaisia kaistamerkintöjä näkynyt. Siihen soppaan vielä ripotellaan jalankulkijoita ilman heijastimia ja muutama kamikaze-pyöräilijä sekaan. Pelottavaa arpapeliä, onneksi päästiin ilman henkilövahinkoja perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti