Nyt kun sain nuo Janen hommat hoideltua eilen sademetsässä alta pois, niin tänään minulla oli sitten merenneitopainotteinen päivä. On kuulkaas melkoisen rankkaa hommaa, varsinkin kun täällä on koko ajan ollut hotellin rannassa aika hurjat aallot. Mussukat on odottaneet innolla sitä hetkeä, kun mamma lähtee tosissaan valloittamaan merten valtakuntaa.
Koko perheelle riitti riemua, kun aallot riepottelivat mammaparkaa. Siinä tuli hiottua aika hyvin sekä polvet että takamus ja sainpa vielä nitkautettua nilkkani, kun vaahtopää heitti minut vauhdilla rantahietikkoon. Myös poskiontelot tuli huolella huuhdeltua suolavedellä.
Lapset nauraa rätkättivät häikäilemättömästi, kun mamma pyöri kurperkeikkaa alloissa. Yritin epätoivoisesti takertua kaikkiin mahdollisiin tukipilareihin, ja siitähän se riemu repesi. Juoksivat ryökäleet karkuun kuin pahempaakin merimonsteria.
Iltapäivällä teimme sitten vielä toisen keikan rauhallisempaan aallokkoon ihailemaan merenalaista elämää. Meillä oli kokoonpanossamme kaksi snorklaajaa ja yksi GoPro-kuvaaja. Minä päivystin pääasiassa meren pinnalla ja annoin agenttien etsiä hyvä kala-apajat ja sitten täsmäsukelsin paikalle ihailemaan. Eipä ole keljua hommaa tuo merenneitoilu näissä maisemissa. Pitää vaan yrittää muistaa olla haukkomatta henkeä ihastuksesta. Mukava uusi merenalainen tuttavuus oli Hawaijin kansalliskala Humuhumu Nukunuku Apuaa, jonka mestarikuvaaja sai upeasti ikuistettua allaolevan kuvan keskelle alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti