Matkaseurueeni kauhuksi sisäinen hortonomini heräsi talviunestaan täällä trooppisella saarella. Bongailen auton ikkunasta kaikkia eksoottisen näköisiä kasveja ja vaadin kuskia tekemään uhkarohkeita uukkareita, jotta saan otettua kuvan tunnistamista varten. Porukka alkaa olla jo niin hermona tästä harrastuksesta, että saa nähdä milloin ne laittavat huivin silmilleni.
Tänään ritari toteutti toiveeni ja pääsin tekemään tuttavuutta ihka-aidon kahvipensaan kanssa. Hotellilta on linnuntietä ihan kokonainen kilometri matkaa lähimmälle kahviviljelmälle, joka sijaitsee vuoren juurella. Samalla ajelulla sain nappastua kuvan banaanista, joka Wikipedian mukaan kuuluu ruohokasveihin ja sen hedelmä luokitellaan virallisesti marjaksi. Hmm, mielenkiintoista.
Iltalenkillä vastaan tuli myös kookospalmu ja sellainen ihmehedelmä, jota luulin papaijaksi. Google tiesi kertoa, että kyseessä oli leipäpuu, jonka vesimelonin kokoinen hedelmä (engl. breadfruit) muistuttaa käyttötarkoitukseltaan lähinnä perunaa. Se voidaan kyllä kypsänä syödä sellaisenaan, mutta yleensä se keitetään tai kypsennetään grillaamalla tai paistamalla. Jotta ei menisi jutut liian hifistelyksi, niin lähikaupasta löytyi paikallinen ananas, jonka ikuistin parvekkeen pöydällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti