Täällä sitä taas ollaan jääkiekkohallin orrella. Erittäin onnistunut telttaretki on takana ja muistona siitä leijuu ympärilläni savunhaju. Ehdimme olla tunteroisen kotona ennen kuin tuli lähtö hallille.Hieman on tässä metsäläinen olo, kun edellisestä suihkukerrasta on vierähtänyt tovi. Silmien alla on massiiviset pandapussit, kun uni jäi reissun päällä aika lailla vähiin. Liikehtiminen on vetreää kuin kangettuneella keppihevosella, ei tahdo vanhat luut enää taipua retkipatjalla pötköttelyyn. Lopullisen silauksen antoi viisi tuntia ratin takana vaihtelevassa ruuhkassa. Tunnen edustavani hieman eri ihmisrotua kuin pari riviä edempänä lehterillä istuva lapsenvahti, joka upeilla rakennekynsillään etsii hartaana haarahiuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti