Napa järisee

Viime yönä maankuori tykkäsi oikein kunnolla kyttyrää Napa Valleyssä noin 100 km meiltä pohjoiseen. Voimakkuudeltaan 6,0 järistys oli herättänyt useita suomalaisperheitä ihan tässä lähistöllä ja varsinkin toisessa kerroksessa nukkuneet olivat saaneet ihan kunnon kyytiä. Meidän lättänä talovanhus ei ollut pikku tärinöistä moksiskaan ja koko komppania nukkui järistyksen ohi ilman mitään havaintoa.

Asia paljastui aamulla, kun pojat alkoivat tehdä lähtöä Indy-kisoihin Sonomaan sinne järinäalueelle ja tarkistelivat viimeisiä juttuja nettisivuilta. Siellä todettiin, että yön maanjäristyksestä huolimatta kisat aiotaan pitää normaalisti. Siitä alkoi sitten raivoisa googlaaminen ja televisiokanavien pujottelu. Moottoritiet oli reitin varrelta auki ja tiukan pohdinna jälkeen seurue päätti lähteä matkaan.

Me tytöt jäimme kotiin pitämään taloa pystyssä ja täydentämään muonavarastoja isomman järistyksen varalle. Vaikea kuvailla tämän päivän fiiliksiä, asia vaatii vielä sulattelua. Maanjäristykset on se peikko, joka meitä huoletti ensimmäisinä viikkoina täällä varsin kovasti. Perehdyimme asiaan mahdollisimman perusteellisesti ja yritimme miettiä mahdollisia varotoimenpiteitä. Kaasupäähanan sulkemista harjoiteltiin yhdessä ja erikseen ja pidimme erinäisiä maanjäristysharjoituksia eri puolilla taloa.

Itse maanjäristys kesti tälläkin kertaa vain alle 30 sekuntia ja se ei jättänyt jälkeensä kuolonuhreja. Kyse onkin siitä, kuinka hyvin jälkitilanteet saadaan hoidettua. Kaasuvuodot aiheuttavat tulipaloja ja haljenneista vesiputkista valuu maaperään hukkaan tokuton määrä vettä, joka näin vakavan kuivuuden aikaan on kultaakin kalliimpaa. Sähköt on poikki laajoilla alueilla ja tie kupruilee paikoitellen vaarallisesti. Ruokakauppjen käytävät on täynnä lattialle lentäneitä purnukoita ja purkkeja, eikä ovet ole asiakkaille auki. Kodeissa pötköttää  lipastoja ja kaappeja pitkin lattiaa ja niiden sisältö on lasinsirpaleineen siroteltu ympäri huonetta. Keittiön kaapit kannattaa avata varovasti, sillä järistyksen jäljiltä saattaa saada tavarat syliinsä. Päivällä sairaaloihin virtasikin toinen aalto potilaita, jotka olivat teloneet itsensä järistyksen jälkiä siivottaessa.

Näitä uutiskuvia katsoessa minullekin konkretisoitui jossakin mittapuussa se, mitä maanjäristysvalmius tarkoittaa. Meillä tulisi siis olla vettä ja kuivamuonaa 72 tunniksi olettaen että talossa ei toimi sähköt, kaasu tai vesi. Näillä mietteillä suuntasin neidin kanssa lähikauppaan ja latasin kärryt enemmälti täyteen välttämättömyyksiä. Siinä kun sitten kurvasimme kukkuraisen kärryn kanssa parkkipaikalle, katseeni ei mitenkään löytänyt isoa perhautoamme. Hetken raksuttelun jälkeen muistin Volvon olevan rallikuskien käytössä ja minä onneton olin liikkeellä meidän punaisella rääpäleellä.

Onneksi katto oli alhaalla, joten sinne vaan takapenkille lastaamaan kekoa. Etukonttia en edes unelmoinut avaavani, koska en olisi kuitenkaan saanut sitä kiinni ja olisin kuitenkin joutunut ajamaan konepelti auki kotiin. Niin sitä vaan koko lasti pysyi kyydissä, vaikka vetäisinkin matkan varrella melkoisen ärhäkät käsijarrumäkilähdöt. Nyt saa maa järistä, meillä on yksi porscchellinen muonaa kätkettynä ympäri taloa.