Päätä polviin

Eilen olin keskimmäisen lapsosen vanhempainillassa yläasteella. Taas on kyllä sattunut kollille sellaiset opettajat, että hattua kouraan ja syvä kumarrus. Joukkoon mahtui muutama hyvä opettaja, jokunen mainio ja sitten aivan mielettömiä velhoja. Ei ole poika turhaan kehunut opettajia, äiti laulaa kyllä riemumielellä samaa ylistyslaulua.

Espanjan opettajaksi oli valikoitunut herra Puhvel, jonka syntyperää arvailimme jo nimen perusteella. Hän olikin lähestynyt meidän herrasmiestä ja kysäissyt puolestaan nimen ja ulkonäön perusteella, että sattuisiko kotimaa olemaan Suomen tai Ruotsin nurkilla. Myönteisen vastauksen saatuaan hän oli riemuissaan puhjennut puhumaan eestiä ja valitellut vajavaista suomen kielen taitoaan.

Vanhempainillassa sama herra Puhveli kertoi syntyneensä Kaliforniassa eestiläisille vanhemmille, jotka olivat paenneet kotimaastaan toisen maailmansodan aikoihin. Kotona puhuttiin eestiä, ja opettaja muistaa vielä kielishokin aloittaessaan päiväkodissa. Isä on kielitieteiden professori, joka osaa noin 25 vierasta kieltä, joista suurin osa on kuulema kuolleita. Tällä hetkellä isä on 82v ja kirjoittaa yhä vielä jonkun muinaiskielen sanakirjaa kirjaimen R kohdalla.

Herra Puhvel itse oli oppinut espanjan kielen reppureissatessaan ympäri Latinalaista Amerikkaa. Hän haluaa oppilaiden oppivan espanjaa samaan tyyliin mahdollisimman luomusti. Kuuden viikon kuluttua oppilaat kuulema lukevat jo 40-sivuisia kirjoja, joita opettaja on parempien puutteessa itse kirjoittanut. Keväällä päättökoe on sitten 15 minuutin haastattelu kahdestaan opettajan kanssa - espanjaksi, totta kai.