Niin kun minä sitten leuhotin ennen Tahoen reissua lähteväni karhujahtiin. Aika vähäisiksi ne havainnot kyllä jäi. Yhden kulahtaneen keltaisen mustakarhun kavereittensa kanssa me löysimme luontokeskukseen lasikopista. Sen lisäksi en voi kehua rehostella muulla kuin epämääräisellä öisellä örinällä, joka totuuden nimissä taisi olla kuorsausta naapuriteltasta. Ystäväperhe jäi yhden yön pidempään ja eiköhän ollut heti seuraavana aamuna joku bongannut aamuhämärässä ilmielvän nallen.
Ensimmäisenä yönä kyllä kuulin jotakin villieläimet ulvontaa. Se ei kuulostanut meidän kotikojootilta, joten liekö ollut susi asialla. Ketut ja puumat ruukaa vissiin enemmänkin kiljua kuin murista. Yhtenä iltana näimme rannassa symppiksen pesukarhuperheen, joista en tosin saanut ikuistettua muuta kuin kiiluvat silmät muuten pimeään kuvaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti