Vilinää naapurustossa

Olen kuullut useammalta naapurilta, että meidän perhe on tuonut mukavasti vilinää naapurustoon. Meidän pojat jaksavat uutterasti pelata koripalloa ja sählätä etupihalla, ja ilahduttavan usein vastakkaisen naapurin intialainen poika tulee mukaan. Viime viikolla lähitaloon muutti uusi perhe ja sen mukana yläasteikäinen poika, joka kulkee nyt pyörällä yhtä matkaa kouluun meidän metri-Heikin kanssa.

Ei voi kun hattua nostaa uuden naapurinpojan käytöstavoille. Ensitapaamisella hän tuli reippaasti esittelemään ja kättelemään minut. Kysäisipä vielä, että onko minulla mitään sitä vastaan, jos hän hetken heittelee koripalloa tässä poikani seuraksi. Myöhemmin illalla minä äidyin ylistämään moista sujuvan kohteliasta käytöstä omalle pojalleni, joka totesi tyynenä, että hän oli ihan samalla tavalla toiminut tavatessaan naapurin pojan äidin koululla.

Loppukevennyksenä  kuva vähän toisenlaisesta vilinästä naapurustossa. Tämmöinen naapuri oli ylittämässä tietä alkuviikosta ja luikerteli iloisena meidän pihalle. Kovin oli kiltin ja vaarattoman näköinen, hyvä ettei meidän apulaismetsänvartija innostunut kantamaan sitä omilla käsillään turvaan hurjastelijoilta.