Pian lavalle kömpi lämppäribändi, joka soitteli oikein menevää musiikkia. Bändin nimi Aloe Blacc kuulosti ihan tuikituntemattomalle, mutta eiköhän viimeiset kipaleet olleet radiokanavien vakiokamaa. Puoli kymmenen huitteilla itse Bruno kiipesi lavalle viidakkotunnelmiin ja siitä alkoikin melkoinen musiikillinen ilotulitus. Mahdottoman multitalentti härränvärkki, joka häikäisi musikaalisuudellaan. Ihan siinä meikäläinenkin innostui kummitytön vierellä hytkymään musiikin tahtiin ja välillä meinasi ihan hengästyä lavameininkiä seuratessa. Hieno kokemus, joka kaikui korvissa vielä pitkälle yöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti