Rötöskanto

Polveni on parantunut oikein mallikkaasti ja muistoksi kohelluksestani jäi sievän vaaleanpunainen arpi. Tänään minua lähestyttiin sairaalan taholta, jossa kävin ompeluttamassa polveni kasaan. Olisihan minun pitänyt jo poikien kipsiepisodien viisastamana arvata, että minulta halutaan vamman aiheuttamasta kolarista lisätietoja. Sitä vaan kyselivät, että ihanko itse teloin kinttuni vai voisiko mitenkään löytyä syntipukkia, joka laitettaisiin korvaamaan ensiapukuluni.

Minullahan ei ole vieläkään tarjottu hyvityksenä tonttia Villa Montalvosta ja siellä se sama kanto ja kaatunut puu vielä törröttävät samalla paikalla. Pitäisikö hurauttaa jututtamaan puistovahtia ja vilauttaa ohimennen Kaiserin kirjettä? En kyllä ikinä kehtaisi mennä syyttämään sitä kantoa minun kompuroinnista, mutta en voi olla miettimättä, että niinköhän tästä maasta joku löytyy, jolla pokka riittäisi siihen.