Puolentoista vuoden vaanimisen jälkeen minulla on vihdoinkin esittää kuvamateriaalia naapurustossa hiippailevasta kojootista. Se tässä vaan vähän kismittää, että kuva ei ole minun nappaamani, vaikka olen ahkerasti yrittänyt sovittaa kojoottikuiskaajan viittaa harteilleni. Minun kestoperusteluni kuvamateriaalin puuttumiselle on ollut se, etten ole uskaltanut irrottaa maagista katsekontaktia Kelju K:n kanssa valokuvaamisen ajaksi.
Ritarini oli tässä pari iltaa sitten lapsenlikkana, kun muut aikuiset humpsuttelivat Bruno Marsin konsertissa. Hänellä oli ollut iltakävelyllä mukana teiniprinsessamme, koiraprinsessamme ja enkelinkiharainen pikkuprinsessa rattaissa. Tämän prinsessaseurueen keskellä hän oli sitten kylmän viileästi räppäissyt kuvan kotikojootistamme ja lähetti sitten minulle leuhkasti lenkkikaveristaan kuvan konserttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti