Suzanne Vega tuli laulamaan meidän naapuriin Villa Montalvoon ja me saimme onneksi peruutusliput konserttiin. Meillä oli hieman epäselvänä, onko konsertti sisäsalissa vai pihan ulkolavalla. Eihän vilukissalla ole tällaisessa tilanteessa mitään muuta vaihtoehtoa, kun pelata varman päälle. Sukelsin vaatekaapin syvyyksiin ja hetkeä myöhemmin vyöryin autoa kohti tuhdisti pehmustettuna. Farkkujen alla oli pitkät kalsarit ja toppatakki peitti neljä kerrosta villa- ja fleecevaatetta. Päässä oli pipo, jaloissa talvitöppöset, käsissä hanskat ja kaulan ympärillä lämmin kasmirhalihuivini. Kassissa oli vielä kaiken varalle fleecehuopa.
Kun kurvasimme parkkipaikalle, niin viereisestä auton ovesta pilkisti siroista sandaaleista paljaat varpaat. Pahat aavitukset vahvistuivat kun hiippailimme lähemmäksi päärakennusta. Oli siinä pokassa pitelemistä kun astelimme tundravaatteissa sisäteatteriin, tosin luojan kiitos viimeiseen riviin. Suzanne Vega oli aivan loistava, erittäin taitava muusikko ja kovin sympaattinen esiintyjä. Ja tunnelma oli LÄMMIN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti