Taikahuilu

Kysäisin juuri kannustusjoukoilta, että mistä nyhjäisin tänään juttua. Omasta mielestä tämä oli varsinainen normipäivä, eikä tästä ole oikein reviteltävää. Kuopus vietti taas päivän kotona, hän teloi eilen nilkkansa puolustaessaan perheen kunniaa paikallisessa Oulun mestaruus koripallo-ottelussa. Hänelle ominaiseen tyyliin vamma paljastui vasta nukkumaan mennessä ja aamulla jalka olikin sitten jo kävelykelvoton. Joten päivä kului potilasta silittäessä ja hoivatessa, lähitienoilla juoksennellessa ilman ja kera koiran ja kuskatessa unohtuneita eväitä high schooliin. Imuroidakin ehdin ja pestä lakanoita ja ja ja...

Rupesinpa sitten selaamaan iPadin kuvia, josko niistä löytyisi jutun juurta. Löysin tällaisen omituisen kuvan, jota jäin ihmettelemään. Kyseessä on kuulema taikahuilu eli ilmapallo, joka itsekseen soittelee irlantilaista tinapilliä. Siis vähän niin kuin kotikutoinen automaattisäkkipilli. Siitähän meillä riemu repesi, laitteelle keksittiin muutama muukin mehukas nimi, joita en viitsi tässä julkaista.

Mitä me tästä opimme: kun oikein silmin katsoo, niin tylsästäkin päivästä löytyy kultahippuja. Vähän niikuin englanninkielisessä sanonnassa todetaan: Every cloud has a silver lining, eli jokaisella pilvellä on hopeareunus. Ja muinainen roomalainenkin tiesi, että kannattaa tarttua hetkeen eli Carpe diem. Ilo on revittävä pienistä asioista, silloin elämä hymyilee :)