Kaasuttelua

Nyt en aio kertoa meikäläisen seikkailuista ratin takana, säästetään ne jutut toiseen kertaan. Se kauan odotettu kaasulasku tupsahti vihdoinkin postilaatikkoon ja siinä vaiheessa ruvettiin miettimään, että mitä kaikkea se kaasu tässä talossa oikein pyörittää. Kaasuliesi ja -uuni on alkukankeuden jälkeen osoittautuneet oikein näppäriksi vempeleiksi. Osa meidän suomalaisista kattiloista on tosin tykännyt vähän kyttyrää kaasuliekin päällä kököttämisestä ja taisipa talon rouva tutusteluvaiheessa sulattaa ainakin yhden kauhanvarren.

Suurin kaasusyöppö on varmasti lämmitys, jota näin kalifornialaisittain arktisena talvena on tarvittu kovasti. Meillä ei todellakaan ole lattialämmitystä eikä edes pattereita, vaan sellaiset ritilät katonrajassa, jotka aina välillä kovalla tohinalla hönkivät lämmintä ilmaan, niin että hiukset lepattavat iloisesti. Veden lämmittäminen on myös kaasun hommia ja näillä yölämpötiloilla (juuri ja juuri plussan puolella) emme ole todellakaan harkinneet uima-altaan lämmitystä.