Seuraavaksi esittelen kahdet eri jalanlämmittimet mallia karvakuono. Ensimmäisen kuvan karvaläjää esittää arvoisa koiraprinsessamme Rosita. Tässä eräänä päivänä palasin aamulenkiltä ja yllättäen ovella ei odottanutkaan innokas yhden koiran vastaanottokomitea. Rosie ilmestyi saarekkeen takaa hitaasti laahustaen ja päätään roikottaen. Sitten sen pysähtyi jalkojeni juureen, köpsähti selälleen ja nosti kintut kohti taivasta. Ei siinä tarvittu ylempää matematiikkaa, kun osasin yhdistää koirani katuvaisen matelun ja pöydältä kadonneen munakkaanpalan yhteen. Aika rehdisti rinsessa kuitenkin tunnusti rötöstelynsä ja säästyikin ihan kaikista pahimmalta höykkyytykseltä.
Toisen kuvan jalanlämmitin on Rositan sulho, joka oli vähän aikaa sitten meillä hoidossa. Sulho on jotenkin erityisen ihastunut villasukkiin, joten viluiset jalkani saivat erittäin hyvää hoitoa. Mummun kutomien villasukkien päälle sain vielä villakoiran pään karkoittamaan viimeisetkin vilunväristykset varpaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti