Elossaolotodistus

Nyt sekin on sitten virallisesti todistettu, että meikäläinen on elossa! On se kyllä vaan tosi iloinen asia, josta ei aina muista olla kiitollinen. Mietinkin tässä, että täytynee ottaa paperista oikein kopio, jota voi sitten pahana päivänä katsella. Kun oikein keljuttaa ja tuntuu että kaikki asiat menee pieleen, niin aina voi olla kiitollinen siitä, että on elossa. On se vaan melkoinen lahja ja etuoikeus.

Tässä kohtaa on aivan pakko muistella armaan äitini legendaarisia sanoja hengenvaarallisen leikkauksen jälkeen. Kun sain äitini heräämöstä paluun jälkeen puhelimen päähän, niin ensimmäinen kommentti oli, että olipa mukava yllätys olla elossa, kun heräsin. Aika kunnioitettava asenne.

Nyt tietenkin herää kysymys, miksi meikäläisestä on pitänyt laatia elossaolotodistus. Kyynisimmät voisivat arvailla, että Kalifornian aurinko on tehnyt tehtävänsä ja naama alkaa näyttää siltä, että parasta ennen -päiväys on ehtinyt hurahtaa pahemman kerran ohi. Ei pidä paikkaansa, vaikka kurttuja (lue: naururyppyjä) on kertynyt naamatauluun matkan varrella kiitettävästi. Itse asiassa tarvitsimme Suomen talokauppa varten todistuksen Suomen konsulaatissa siitä, että emme ole mitään Amerikan haamuja.