Poikien piparitalolle kävi hassusti viime yönä. Päätimme odottaa isin reissusta kotiin ennen kuin aloitamme purkajaiset. Illalla nukkumaan mennessä talo oli vielä komeasti pystyssä, mutta aamun valjetessa pöydältä löytyi romahtaneet rauniot.
Kaikki olivat silmät pyöreinä hämmästyksestä miettimässä tuhon aiheuttajaa. Yksimielisesti suurin epäily kohdistui koiraprinsessaamme, joka silloin tällöin käy öisillä partiokierroksella. Rosita oli illalla nukkumaan mennessä kovin haukkuvainen, mutta ajattelin sen johtuvan vain isin ikävästä. Mitään todistusaineistoa karvakuonomme syyllisyydestä ei kuitenkaan löytynyt, ei piparinpaloja partakarvoista eikä tassunjälkiä tarjottimelta.
Täytyi siis miettiä muita vaihtoehtoja. Syypääksi epäiltiin jopa öistä maanjäristystä, jonka ohi me olisimme jälleen kerran nukkua tuhisseet, mutta uutistiedot eivät kuitenkaan puoltaneet tätä teoriaa. Nyt ei auta muu kuin todeta, että meillä ilmeisesti asuu paikallinen herra Hakkarainen, joka ei ole aiemmin jäänyt kolttosistaan kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti