Pieni maailma

 

Maailma on pieni, vaikka maapallo on suuri. Tämä totuus valkeni minulle taas kerran, kun istahdin Suomi-koulun joulukirkossa tuttavan viereen jutustelemaan. Mitä lie siinä rupateltiin jouluperinteistä, kun satuin sitten mainitsemaan, että meillä on aina ollut tapana mennä jouluksi äidin luo Haapajärvelle. Reaktio oli sitä luokkaa kuin olisin isommankin pommin pamauttanut. Kävi ilmi, että olimme asustaneet lapsuuden ja nuoruuden vain parin sadan metrin päästä toisistamme ja ajautuneet sitten elämän aallokoilla molemmat tänne Piilaaksoon.

Melkoinen aivomyrsky oli käynnissä, kun muistelimme kaikkia muinaisia naapureitamme ja opettajia. Meillä on muutama vuosi ikäeroa, mutta kummasti löytyi linkkejä. Setäni oli ollut entisen naapurintytön opettajana ja veljeni luokkakaverina. Löytyipä vielä muistilokeroista viehättävä tarina äitiemme ensitapaamisesta. Äitimme olivat aikanaan kohdanneet odotusaikana neuvolassa ja äitini oli auttanut kohtalontoveria laittamaan kengät takasiin turvonneisiin jalkoihin. Jotenkin äärimmäisen herttaista, että tällainen pieni ele nousee vielä vuosikymmenten jälkeen mieleen.