Mamma tulessa

 

Olipa taas jäätävä keikka hallilla tänään. Kaksi ottelua ja toinen toistaan jännempää seurattavaa. On ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata kahden eri joukkueen toimintaa ja ennen kaikkea valmentajien roolia. Kiekkokollimme on siis virallisesti kultasarjassa vihreiden joukkueen mokke. Lisäksi hän on syksystä asti pelannut hopeasarjassa punaisten joukkueessa, johon ei alunperin ollut riittänyt maalivahtia ollenkaan.

Kauden edetessä sekä kiekkoilijamme että myös meidän vanhempien sydämet on alkaneet sykkiä yhä enemmän punaisen joukkueen puolesta. Joukkueella on aivan supersympaattinen valmentaja, ainakin viiden lapsen isä, joka lempeällä ja rauhaisalla otteella ohjaa laumaansa. Myös joukkueen vanhemmat ovat kovin ystävällisiä ja kannustavia ja heidän kanssaan on mukava jakaa niin harvinaisten voittojen kuin valitettavan useiden tappioiden hetket.

Tänään punainen joukkue yltyi aivan hurmoksellinen peliin ja saavutti tasapelin etukäteen ylivoimaista joukkuetta vastaan. Meidän kolli oli aivan liekeissä ja välillä näytti kuin maalinsuulla olisi vartioinut mustekala, joka moninaisilla lonkeroillaan onnistui torjumaan aivan käsittämättömiä laukauksia. Minä olin aivan riekaleina jännityksestä ja katselin viimeisiä minuutteja huivin uumenista ja sormien lomasta. Ei ole kyllä poika äitiinsä tullut mitä pelihermoihin tulee.

Siihen päälle oli tarjolla vielä vihreiden vauhdikas ja voitokas ottelu, jossa oli kollimme ensimmäinen nollapeli tosi lähellä. Vaikka useat vihreiden vanhemmat suitsuttivat mokkemme maagista suoritusta, niin silti päällimmäisenä jäi tämän päivän kiekkoilusta punaisen joukkueen valtava peli-ilo ja lämmin yhteishenki.