Kotiinpaluu

Tänään oli mammat, mummut ja papat rivissä odottamassa urheiden retkeilijöiden kotiinpaluuta. Jätin nyt sitten ilmapallot ja plakaatit kotiin ja nokkahuilufanfaarin väliin. Muutkin hakijat käyttäytyivät odotettua hillitymmin, mitä nyt osa puhkesi spontaaneihin aplodeihin ja kannustushuutoihin ensimmäisten bussien kaarteessa pihaan.

Olin valmistautunut hurjempaan karnivaalimeininkiin ja suuriin tunteisiin, mutta jälleennäkeminen oli yllättävän rauhallinen. Lapset olivat hieman voipuneita ja uupuneita ja ainakin meidän kolli oli varsin vähäsanainen. Haastattelin siinä sitten reissulaistamme kotimatkalla auton takapenkillä ja mietin mikä sai meidän kestohöpöttäjän niin vähäpuheiseksi. Jossakin vaiheessa hoksasin, että osasyynä saattoi olla keskustelukielemme.

Koko leiri oli koettu ja eletty englanniksi ja kaikki tekemiset ja nähtävyydet selitetty samalla kielellä. Väsyneellä mielellä on rankkaa ruveta virittämään aivoja äidinkielen taajuuksille ja miettimään kaikille jutuille suomenkielistä vastinetta. Varsinkin kun meidän mammalla on ikävä tapa puuttua sekakieliseen selostukseen ja heitellä lennosta käännöksiä sekaan.