Perheemme jääkiekkovastaava oli tietenkin työreissulta San Franciscossa, joten minulle iski ensimmäinen kuskausnakki treeneihin. Ei muuta kun jättikassi takakonttiin ja nokka kohti San Josen jättiruuhkia navigaattorin armoilla. Muutaman taktisen väärän ja satunnaisen kunniakierroksen jälkeen osuimme oikealle hallille ja jopa oikeaan pukuhuoneeseen.
Olin hieman laiskasti perehtynyt suojusten virittelyyn kotosalla kun ajattelin, ettei niiden romppeiden päälle pukeminen voi olla mitään tähtitiedettä. Hieman saattoi katu-uskottavuuteni rakoilla, kun sitten pukuhuoneessa rävelsin erinäisten suojusten ja jalkapatjojen remmien kanssa ja yritin kieltenopettajan monipuolisella koulutuksella järkeillä, miten tiukalle ja mistä kohtaa ne vedellään kiinni. Rakkaani auttoi urheasti ja niin saimme mokkevehkeet kursittua kasaan ja oman haikalamme jäälle. Sillä pojalla on kyllä asenne niin kohdallaan, kertakaikkisen kelpo kolli niin jäällä kuin maankamaralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti