Papukaijan pulinaa

Eilen kuopus sai kutsun jääkiekkoilevalta luokkakaveriltaan tulla uimakaveriksi muutamaksi tunniksi. Kyseessä oli sama poika, jonka luona hän oli kotipalatsissa yökylässä noin kuukausi sitten. Pikkukollini muistelikin, että kaverin kotona oli uima-altaita useampaan lähtöön. Ison ulkouima-altaan ja kuumavesialtaan lisäksi lukaalista löytyy vielä sisäuima-allas.

Minä sitten kuskasin poikaani paikan päälle sovittuun aikaan ja kävin sivistyneesti vaihtamassa muutaman sanan talon emännän kanssa. Siinä kun juteltiin, niin yhtäkkiä joku rääkäisi korvani juuressa oikein raikuvasti: Hello! Minähän olen tunnetusti helposti säikyteltävissä, joten hyppäsin paniikissa näyttävästi puoli metriä ilmaan. Siinä kun sain shokissa pääni käännettyä äänen suuntaan, niin minua tuijotti riemunkirjavan papukaija häkistään pää iloisesti kallellaan. Kaveri osaa kuulema jutella vaikka sun mitä ja on kovin sosiaalinen. Minulta ei sitten irronnut sen enempää small talkia papukaijan kanssa, vaikka paikallisten ihmisten kanssa pystynkin hetkittäin jo turisemaan täysin vaivatta niitä ja näitä sekä vähäsen noita.