Rosie tässä miettii, että pitäisikö sitä laittaa pinkit siivet selkään ja lähteä liihottelemaan vieraiden perään. Päivä on ollut tosi tylsä ja rapsutusköyhä. Vain yksi vieras piipahti aamulla pikaisesti, mutta sekin lähti laittoman pian jatkamaan matkaa. Täällä on hiljaista kuin autioituneessa huopatossutehtaassa, aivan pystyynkuollut paikka Rosien mittapuussa.
On se kyllä jännä, miten meidän supersosiaalinen koiraprinsessa tarvitsee ympärilleen kokonaisen hovin. Siitä ei kyllä olisi yksinäisen mummon seurakoiraksi, vaikka niin lahjakas sylikoira onkin. Prinsessamme ego vaatii harrasta palvontaa ja huomioimista, ja sisäinen pentu jatkuvaa skunkinvetoa varsinkin ilta-aikaan. Pieni koira, iso sielu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti