Vuosipäivä

Tässä jossakin vaiheessa iltaa tajusimme, että tänään tulee tasan vuosi siitä kun meidän konkkaronkka jalkautui tälle mantereelle. Enpä muista eläessäni olleeni niin pöllähtänyt, kun mitä olin kömpiessäni San Franciscon lentokentällä Limousinen kyytiin. Olin koonnut kaiken tarmoni ja jaksamiseni siihen, että saamme kaikki asiat lähtökuntoon Suomessa ja selviämme lentokoneeseen. Lentomatka oli sitten legendaarinen, siitä piti huolen reissukoiramme, jolta tursui lentojen aikana tavaraa kummastakin päästä. Ensimmäinen aamu oli totaalinen päivä nolla meikäläisen uudessa elämässä.

Kulunut vuosi on ollut sanonkuvaamaton elämys - täyttä elämää ja täynnä tapahtumia. Kummasti sitä sitten vaan sai alkuhämmennyksen jälkeen arjesta kiinni ja nyt tässä kotisohvalla istuessa on ihan sellainen olo, että elämän ohjakset on sangen hyvin kätösissä.  Paljon olemme oppineet, mutta toisaalta tajuaa myös sen, että kuinka vähän oikeastaan tiedämme. Täällä ei varsinaisesti ole sammaloitumisen vaaraa, sen verran arki tarjoaa varmasti jatkossakin haasteita.

Eilen meille kokoontui joukko suomalaisia tuhomaan loput jouluherkut  ja miettimään mailman menoa. Tähän täytyy nyt todeta, että jokainen ihminen on laulun arvoinen ja pienen elokuvan saisi kyllä koottua jokaisen täällä olevan suomalaisen perheen elämästä. Kaikki ovat tehneet elämässään rohkeita ratkaisuja ja uskaltaneet hypätä tuntemattomaan kohti uusia seikkailuita. Kokemusten rikkaudella on kuitenkin hintansa, joka jokaisen kiertolaisen täytyy maksaa. Kaikkiin tukikohtiin, joihin juurensa kasvattaa, jää myös pala sydäntä. Lasten kohdalla miettii sitä, että missä vaiheessa siivet alkavat olla vahvemmat kuin juuret ja kuinka kauas kotipesästä ne voivat heidät aikanaan lennättää.