Halki Kalifornian

Kuopuksen luokka on tämän syksyn uutterasti opettelut kotiosavaltiomme ominaispiirteitä. Tänään heidät sitten vietiin kahden ja puolen tunnin interaktiiviselle mielikuvitusmatkalle ympäri Kaliforniaa ja vanhemmat olivat tervetulleita siipeilemään mukaan. Jälleen kerran minä olin mykkänä ihailusta, kun seurasin vierailevan tähden pedagogisia otteita. Kertakaikkisen hauskan toiminnallinen oppimistuokio, joka sai tällaisen kalkkiaivoisen kotirouvankin oppimaan monta uutta asiaa.

Täällä ei odotetakaan, että lapset jaksaisivat hiljaa kuunnella opettajan jorinoita kovinkaan pitkään ilman että pääsevät hihkumaan, pomppimaan ylös tai olemaan jotenkin muuten aktiivisia. Ja kaikista jännintä on se, että homma on totaalisesti hallinnassa ja kaikki ovat tosi tarkkoina ja motivoituneita oppimaan. Jotkut hommat tehdään koko porukalla, osa pienemmissä ryhmissä ja jotkut jutut yksin.

Historiallisiin vaatteisiin pukeutuneille oppilaille oli jaettu etukäteen tietyt avainsanat, joiden määritelmät he olivat opetelleet ulkoa, samoin vastauksen aiheeseen liittyvään kysymykseen. Kun jutun juontaja mainitsi avainsanan ensimmäistä kertaa, niin kyseisen sanan opetelleen piti livahtaa salaman nopeudella asiantuntijatuoliin ja sanoa määritelmä. Kysymykseen piti vastata kokonaisella lauseella, muuten sai taikasuihkepullosta suihkauksen.

Lopuksi oppilaat kokosivat lattialle jättipalapelin Kaliforniasta ja saivat vuorotellen löydä laittamassa karttaan oikealle kohdalle erilaisia esineitä. Esimerkiksi Los Angelesin kohdalle piti laittaa läjä pikkuautoja ja Death Valley'iin luuranko. Aina välillä ohjaaja kertasi juuri läpikäytyjä asioita, mutta juttuihin lipsahti pieniä asiavirheitä, kuten Sick Valley, jotka oppilaiden piti bongata.