Maailma on pullollaan kaunista musiikkia ja joululaulut on sen aatelia. Niille antaa vielä ihanan sokerihuurrutuksen se tosiasia, että niitä saa laulella ja kuunnella vaan joulun tienoilla. Joululauluista löytyy upeita melodioita ja koskettavia sanoituksia mutta ennen kaikkea saavitolkulla tunnelmaa. Yksi jännä erityispiirre joululauluissa on se, että niitä tekee mieli laulaa laumassa.
Viime perjantaina meillä oli läheisessä luterilaisessa kirkossa kauneimmat joululaulut -tilaisuus suomalaisen papin ja kanttorin johdolla. Paikalle ilmestyi noin 130 suomalaista ja kuopuskin pyöritteli silmiään väenpaljouden edessä. Meillä oli kuoro kasassa rippikoululaisille vahvistettuna ja oi sitä laulamisen riemua! Minulla meinasi vaan hiipiä ikävä puseroon, kun muistelin viime vuoden joulukonserttia kamarikuoro Aioloksen rivissä. Tänään kokoonnuimme pienemmällä kokoonpanolla joululaulelemaan meille pianon säestyksellä ja taas tuli niin lämmin ja jouluinen mieli.
Monen ulkosuomalaisen lempikappale on Sylvian joululaulu, joka sanoitus aukeaa usealle vasta siinä vaiheessa, kun kotimaan tomut on karistettu kengänpohjista. Muistan itsekin lapsena ihmetelleeni moista ruikutusta ja vaikerrusta, joka ei mielestäni kuulu jouluun ollenkaan. Tällä kiertolaisen elämänkokemuksella voin kuitenkin samaistua sanoittajan koti-ikävän tunnelmiin ihan eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti