Alkukankeutta

Takana on siis kaksikymmentäkahdeksan tapahtumarikasta ja osittain tappavan tylsää tuntia matkustamista ja sen päälle muutama tunnin pätkä unta. On muuten sellainen coctail että oksat pois. Lopputulos on jotakin aivokuolleen ja zombin välimaastosta. Näillä eväillä on kuitenkin yritettävä saada arki pyörimään. Aika vähään ihmispolo on tyytyväinen, jotenkin on niin ylellistä päästä vaakatasoon ja saada jalat suoristettua. Kyyti lentokentältä hotellille oli mukavan tilava.

 

Ensimmäisen aamun tilannekatsaus tuotti seuraava tuloksen: Meiltä jäi yksi matkalaukku taipaleelle, tietysti juuri se ehdottomasti tärkein, jossa on kaikkien beauty boxit. Hammasharjat ja dödö saatiin illalla respasta, mutta kaikki muu kosmetiikka puuttuu. Olemme vielä tällä hetkellä autottomia eikä kauppoja ole kävelyetäisyydellä.

Tässä aivottomassa tilassa joudun heti tekemään suuria valintoja: menenkö suihkuun ja yritän improvisoida puuttuvat elementit vai jäänkö kärsimään nuhjuisesta olotilasta. Ja kumpaa uskallan suihkun jälkeen levittää kasvojeni herkälle hipiälle, jotakin henkeäsalpaavan sitruunantuoksuista vartalovoidetta vai Labellon huulirasvaa. Kun kaiken tämän pähkyilyn jäkeen päättäväisesti astahdan suihkun alle, niin minun tekninen osaamiseni ei riitä saamaan suihkusta vettä. Argh!

Sama uusavuttomuus vaanii joka kulman takana, kun sitten suihkunraikkaana ja naama rasvasta kiiltävänä raahaudun seurueeni kanssa aamiaiselle. En saa maitoa enkä kahvia automaatista ja löydän itseni tuijottamasta hypnoottisesti laitetta, jolla pitäisi saada leipä paahdettua. Astianpesukoneen saatikka muiden kodinkoneiden kanssa en uskalla tänään tehdä vielä lähempää tuttavuutta. Vohvelin voimalla jatkan rohkeasti kohti uusia haasteita.