Olin jo etukäteen luvannut tehdä Rosien lentomatkasta jutun, jotenkin oli sellainen etiäinen, että siitä voisi olla raportoitavaa. Täällä sitä nyt törötettään hotellissa aikamoisessa tokkurassa, univelkaa on vaikka toisille jakaa. Mutta perillä ollaan onnellisesti!
Rosien lentoharrastus alkoi kuivaharjoittelulla Oulussa. Lentolaukku sai Rosielta yllättävän lämpimän vastaanoton ja hauvaneitimme touhuili innokkaana uudessa vapaa-ajanasunnossaan. Tilasimme ystäviltämme lentoa edeltäväksi päiväksi koiran kokovartalomöyhennyksen, joka sisälsi kahden tunnin lenkin umpihangessa ja riehakasta touhuilua koirakaverin kanssa. Olipa siinä sivussa vielä takutkin poistuneet turkista ja tassukarvat trimmattu ojennukseen. Joten Rosie oli valmis lentämään.
Heti ensimmäisellä lennolla Helsinkiin kävi ilmi, että lentävä koiramme on myös oksentava koira. Seuraavalla lennolla Müncheniin lisättiin ominaisuuksiin vielä ripuloiva koira. Välilaskut meni touhukkaasti koiraa pestessä ja lääkitessä ja lentolaukkua siistiessä. Pitkä lento San Fransiscoon meni epäilyttävän hyvin, kassista ei kuulunut kymmeneen tuntiin mitään. Koira mötkötti selältään tassut kohti taivasta ja mieleen hiipi jo epäilys, ettei vaan olisi ikuinen rauha laskeutunut lentolaukkuun. Pienen tökkimisen jälkeen kassista nousi kuitenkin iloinen rusettipää, jolla maistui niin vesi kuin ruokakin. Meidän massahurmaaja sai jo lentokentällä kovasti ihailua ja kaikki muodollisuudet meni oikein sutjakasti.
28 tuntia lentolaukussa oli kuitenkin sellainen sessio, että saa nähdä milloin saamme Rosien seuraavan kerran neuvoteltua kassin uumeniin.
Voi muru - istumme aamiaisella Nanin kanssa ja nauramme vedet silmissä Rosie-neidin kommennuksille <3 Odotamme nyt joka aamu päivitystä sieltä... Kunhan arki tasoittuu, alahan katselemaan meille sitä puolikasta :) Haleja!!
VastaaPoista