Kahdeksannen luokan päätösjuhlat lähestyy ja tilaisuuteen on tullut jo ajat sitten selkeät pukeutumisohjeet. Minä olen tuudittautua virheelliseen turvallisuudentunteeseen ja yrittänyt uskotella itselleni, että meidän hujopille vielä mahtuisi vuosi sitten ostetut rippihousut jalkaan. Niitä housuja sitten metsästettiin oikein urakalla ja apujoukkoina meillä oli oikein Suomesta tullut puvustusasiantuntija.Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja selvittää asiain todellisen tilan. Meidän nuorenherran kasvukäyrä ei osoita minkäänlaista hiipumista ja senttejä on kertynyt viime keväästäkin ihan käsittämättömän paljon. Viimeisin virallinen mittaus on viikon takaa ja silloin mittanauha venyi ja paukkui yli 184 cm mittaan.
Niinhän siinä kävi, että housut olivat kutistuneet ja nilkat vilkkuivat lahkeiden alta iloisesti. Ei siis muuta kuin etsimään neulaa heinäsuovasta. Housutehtailijat ei nyt kertakaikkiaan tunnista tällaista ihmisrotua, jolla on kinttujani metritolkulla ja vyötärönympärys on mallia nälkäkurki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti