Vain elämää

 

Mitäpä tässä nyt oikein sanailisi? Katsoimme juuri kauan odotetun Vain elämää -avausjakson ja siinä riittää sulateltavaa. Ei voi muuta kuin olla mykkä ihailusta ja syvästi kiitollinen siitä, että pääsee kärpäsenä katossa seuraamaan moista lahjakkuuden ja syvän tulkinnan ilotulitusta.

Jotenkin tästä ulkosuomalaisen vinkkelistä ohjelma saa vielä ihan eri tulkinnan ja painoarvon. Pelkästään Suomen alkukesän vihreys ja vehreys saa meidät huokailemaan ihastuksesta. Silmiin pistää myös se, kuinka ainakin tässä ohjelmassa esiintyjien silmät puhuvat enemmän kuin suut. Amerikkalaiset eivät kyllä helposti jää sanattomaksi, mutta joskus silmät ja suu kertovat eri tarinaa.