3. syyskuuta 2014

Matikkapaja

 
Meillä toimii takapihalla sellainen matikkapaja aina iltapäivisin iltaisin. Sinne kokoonnutaan vaihtelevalla kokoonpanolla ihmettelemään matematiikan ihmeellistä maailmaa. Tänään oli neidillä vähän tiukempaa tavaraa algebran syvyyksistä. Jotakin ihmeellistä lineaarista ohjelmointia, jota ei kyllä minun muinaisessa lukion lyhyessä matikassa tunnettu ollenkaan.

Käänsimme ja väänsimme hartiavoimin muuttujia ja objektiivisia funktioita. Sitten neiti taikoi niistä kaavioita, joista sitten metsästimme maksimi- ja minimiarvoja. Siinäpä sitten päivittelin, että eipä meinaa mamman aivot taipua enää tällaiseen jumpaan. Neiti totesi siihen ihan tyynesti, että jo viime vuonna oli suurimmalla osalla oppilaista tutori eli kotiopettaja auttamassa matikan läksyissä. Mahtavaa, ja mina raukka olen luullut, että tama tuutorointi kuuluu kotirouvan luontaisetuihin ja olen epätoivoisesti yrittänyt roikkua mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti