Nyt ei sitten kuitenkaan puhuta meidän talosta, se on vielä ihan kelpo kannattimissa. Mutta naapuritontilla on laitettu tuulemaan ja talonrötisköstä on vain muisto jäljellä. Purkuhommat etenivät reipasta tahtia kellontarkkuudella aamu kahdeksalta alkaen maanantaista lauantaihin. Tällä viikolla on ollut vähän hiljaisempi vaihe, mutta saa nähdä millaisia ääniefektejä meille on talven mittaan luvassa.
Täällä on vielä meidän talon lisäksi muutama alkuperäinen talovanhus jäljellä. Suurin osa on jo jäänyt puskutraktorin alle ja saanut tilalleen uljaamman version. Meidän armaan kodin tunnistettavuus sen kun paranee näiden kaikkien palatsien keskellä. Kyseessä alkaa olla varsinainen viimeinen muinaismohikaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti