Lämpimät terveiset Suomen hovikampaajalleni, hankalaa on ollut löytää hänen veroistaan hiusvelhoa! Pikällisen juuppasun ja jaappasun jälkeen sain lopultakin varattua kampaaja-ajan puolen vuoden luovan tauon jälkeen. Auringossa keltaoranssiksi kulahtanut kutristoni hampsotti iloisesti joka suuntaan ja oli ehtinyt venähtää jo niin pitkäksi, että sen sai mukavasti ponnarilla kiinni. Niinpä olen viimeisen kuukauden aikana kulkenut hiukset erinäisillä saparoviritelmillä.Olen kuullut kampaajilta useita kertoja kommentteja haastavista hiuksistani. Skandinaaviseen tyyliin hiuksia on päässäni runsaasti, mutta yksittäinen hius on lasimainen ja olemattoman ohut. Paksuja jenkkikutreja ja aasialaisia hiuksia leikkaamaan tottuneelle voi olla melkoinen painajainen saksia minun piikkisuoria haivenia, joissa jokainen saksenjälki näkyy metrien päähän. Lisäksi päänahkaani on kätketty pommeja, perintökalleutena sukupolvelta toiselle siirtyviä pyörteitä, jotka hämmentävät soppaa entisestään.
Kampaaja oli oikein mukava varttuneempi naishenkilö, joka amerikkalaiseen tyyliin kehuskeli sporttista olemustani, pirskahtelevaa persoonani ja omaperäistä pukeutumistani. Hän selviytyi hienosti haastavasta urakasta ja visioi jo seuraavaa kertaa varten varsin räväkkää repäisyä.
Hello Ginger =)
VastaaPoistaAfter -kuva paljon tutumman oloinen ja niin sportti. Kyllähän kesätukka on aina paikallaan.
Miss Havannakin nyt kirmaa mäntymetsiä lyhyessä kesäturkissa.