18. kesäkuuta 2013

Lähes julkkis

 
Kojoottijutut eväti sitten jätä meitä millään rauhaan. Aamulla soi ovikello ja kynnyksellä seisoi kulmakunnan Mr. Kojoottiasianhoitaja. Hän kysyi minulta, että voisinko kertoa kojoottikohtaamisistani jollekin tohtorille, joka tekee päätöksen kojoottien kohtalosta. Ilmeisesti minä olen onnistunut tapailemaan kojootteja keskimääräistä enemmän ja monenlaisissa tilanteissa ja paikoissa. Ei siinä mitään, mielellänihän minä kerron kojoottitarinoitani jokaiselle vapaaehtoiselle kuulijalle, joten annoin puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni.

Vähän myöhemmin sain puhelun Dr. Wholta, joka aloitti keskustelun pudottamalla pommin kertoen, että minun lausuntoni ratkaisee kojoottien kohtalon. Käkätikääk, minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä toimenpiteitä viranomaisilla oli mielessä ja kauhunsekaisesti pelkäsin, että minä tahtomattani langettaisin kojooteille tappotuomion. Siinäpä sitten epätoivoisesti muotoilin sekunnin murto-osassa vieraalla kielellä nasevaa ja tiukasti faktoissa pysyvää lausuntoa ja pää sauhuten etsin täsmällisiä adjektiiveja ja verbejä kuvailemaan kojoottien käytöstä. Yritin olla tosi reilu kojootteja kohtaan, mutta kuitenkin välittää sen turvattomuuden tunteen ja huolen, mikä tästä tilanteesta on syntynyt.


Helpotuksekseni tohtori totesi, että lausuntoni perusteella on selvää, että asialle täytyy tehdä jotakin ja he yrittävät näin ensialkuun saada kojootit  pyydystettyä erilaisilla ansasysteemeillä. Meikäläisen tuurilla meidän pihaan asennetaan joku karmea kojoottiloukku, jota minä rupean sitten päätoimisesti päivystämään ja jonne päätyy yksi jos toinenkin eläintarhaamme asukki.

Sokerina pohjalla sain vielä tietää, että kojoottiongelmasta on tehty paikalliseen San Joseen lehteen juttu, jossa mainitaan myös eräs nimetön naispuolinen lenkkeilijä, joka oli joutunut illan hämärässä julmien kojoottien väijytyksen uhriksi ja jonka jalo ritaripuoliso oli pelastanut hädästä. Olen siis melkein julkkis, puoli vuottahan tällä pallonpuoliskolla ehti mennä ennenkuin pääsin edes anonyynminä hetkeksi lähes julkisuuteen.

1 kommentti:

  1. no wau! Nyt vaan alat valmistelemaan sitä kämmenen painamista betoniin:)
    NN

    VastaaPoista