Vähän myöhemmin sain puhelun Dr. Wholta, joka aloitti keskustelun pudottamalla pommin kertoen, että minun lausuntoni ratkaisee kojoottien kohtalon. Käkätikääk, minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä toimenpiteitä viranomaisilla oli mielessä ja kauhunsekaisesti pelkäsin, että minä tahtomattani langettaisin kojooteille tappotuomion. Siinäpä sitten epätoivoisesti muotoilin sekunnin murto-osassa vieraalla kielellä nasevaa ja tiukasti faktoissa pysyvää lausuntoa ja pää sauhuten etsin täsmällisiä adjektiiveja ja verbejä kuvailemaan kojoottien käytöstä. Yritin olla tosi reilu kojootteja kohtaan, mutta kuitenkin välittää sen turvattomuuden tunteen ja huolen, mikä tästä tilanteesta on syntynyt.
Sokerina pohjalla sain vielä tietää, että kojoottiongelmasta on tehty paikalliseen San Joseen lehteen juttu, jossa mainitaan myös eräs nimetön naispuolinen lenkkeilijä, joka oli joutunut illan hämärässä julmien kojoottien väijytyksen uhriksi ja jonka jalo ritaripuoliso oli pelastanut hädästä. Olen siis melkein julkkis, puoli vuottahan tällä pallonpuoliskolla ehti mennä ennenkuin pääsin edes anonyynminä hetkeksi lähes julkisuuteen.
no wau! Nyt vaan alat valmistelemaan sitä kämmenen painamista betoniin:)
VastaaPoistaNN