Jyrinää jalkojen alla

Tänään päästiin oikein kunnon Kalifornian meininkiin, kun maa järisi useampaan otteeseen ihan muutaman kilometrin päässä meiltä. Alkuherätyksenä oli aamuyöllä ollut pieni tärinä, vahvuudeltaan vain vähän yli kahden, jota emme rekisteröineet kesken unien.

Puoli kymmeneltä seisoin keittiössä, kun yhtäkkiä kuului jykevä pamaus. Lattia kupruili hassusti jalkojen alla muutaman sekunnin ajan. Kyse oli varmaan vain millimetrien liikkeestä ylös alas, mutta tilanne oli jotenkin outo. Aluksi luulin, että lähellä on sattunut joku räjähdys tai talon alla posahti kaasuputki. Ihmetystä herätti se, että ikkunalasit eivät räjähdyksen voimasta helisseet eikä missään näkynyt savua tai tulta.

Pamahdus oli voimakas, mutta oudon kumea. Siinä vaiheessa rupesi mieleen hiipimään, että olisikohan syytä epäillä maanjäristystä. Pikainen kurkkaus hallituksen sivuille paljasti, että kyseessä oli pieni paikallinen maanjäristys ihan meidän nurkilla vahvuudeltaan himpun vajaa kolme. Mitään tuhoja ei tullut, ihan säikähdyksellä selvittiin.
 

Lasten kouluissa oli kuulutettu maanjäristyksestä ja kaikki oli sujunut rauhallisesti. Kuopus oli ollut koulun kirjastossa, jossa oli seinältä tippunut tavaraa. Osa luokista oli tajunnut tilanteen heti ja mennyt pulpettien alle turvaan halaamaan pulpetin jalkaa drop-cover-hold -ohjeita noudattaen. Rehtori oli kuuluttanut maanjäristyksen olevan ohi ja ilmoittanut, että koulupäivä jatkuu normaalisti.

Myöhemmin tuli vielä yksi pieni jälkijäristys, mikä ei meidän huushollissa tuntunut. Jännä päivä, onneksi kaikki meni hyvin. Pelottavia voimia asustaa tuolla maankuoren alla, mutta jospa tästä kohtaa olisi nyt turhat jännitteet häipyneet maankamarasta.