Poika kömpi kärryjen alta ylös onnellinen ilme naamallaan puristaen käsissään jotakin sipsipussia. Minä yritin huomaamattomasti toipua säikähdyksestä ja jatkaa muina naisina shoppailua. Teinipä ei hyytynyt tilanteessa lainkaan vaan marssi rivakasti luokseni ja pyyteli anteeksi epäkypsää käytöstään. Hän oli kuulema loputtoman kauan etsinyt herkkusipsejään ja vihdoinkin löysi sellaisia meidän kärryjen takaa, eikä voinut kertakaikkiaan pidätellä innostustaan. Minulla meni moisen reippauden edessä kieli kunnioituksesta ihan solmuun. Tämä on loistava esimerkki amerikkalaisten sujuvasta puhevalmiudesta, jolla saadaan pikku kömmähdykset paikattua niin, että toinen osapuoli ei voi kun ihailla. Enpä voisi kuvitella kuulevani suomalaisen lajitoverin suusta vastaavassa tilanteessa paljon murahdusta kummempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti