Ajokortin metsästystä, osa x

 

Tätä epätoivoista metsästystä on jatkunut nyt jo 11 kuukautta ja vieläkään lompakkoani ei korista ehta Kalifornian ajokortti. Kun viimeksi päivitin tilannetta, niin olin kuukausitolkulla rimputtanut puhelimella aavenumeroon, josta ei edes mikään kummitus vastannut. Raivoisan puhelinterrorismin ansioista sain lopulta kiinni virkailijan, joka pyysi faksaamaan muutaman dokumentin ja asian piti olla viikossa järjestyksessä.

Nyt aikaa on vierähtänyt kuukausi kavereineen ja ne halutut tiedot on faksattu kolmeen kertaan noin parin viikon välein. Viimeiseen  faksiin sitten liitettiin harras pyyntö, että josko joku voisi olla yhteydessä ja ilmoittaa mikä mättää. No nyt minä sain vihdoinkin virastosta postia, mutta heti ensitunnustelulla kirjekuori oli liian laiha ja taipuisa.

Sisällä ei tietenkään ollut sitä kauan kaivattua ajokorttia, vaan lappu, jossa minua pyydettiin ystävällisesti hipsuttamaan lähimpään konttoriin uusintavalokuvausta varten. Kovasti oltiin pahoillaan, kun näin joudutaan rouvaa vaivaamaan. Pyydettiin oikein varaamaan aika, ettei sitten pikkurouva joudu turhaan jonottelemaan ja hampaita kiristelemään. Seuraava vapaa aika löytyikin jo ihan huhtikuun puolivälistä, joten taitaa tulla tässä prosessissa ihan kokonainen vuosi odotteluaikaa täyteen. Käynnistä ei tietenkään peritä minulta mitään lisäkuluja, mutta kuka korvaa ne harmaat hiukset, jotka tästä sotkusta on aiheutuneet, kysyn minä!!!