Enpä olen ennen päässyt kuninkaallisesti sooloilemaan, mutta täkäläisissä kauneimmissa joululauluissa minulle avautui loistava tilaisuus. Kuoron kanssa olimme päättäneet vetäistä kolehtivirren tilalta tiernapoikapotpurrin ja viime hetkellä säädimme soolopätkiä. Bändin pojista löytyi urhea Herodes, joka vetäisi samoilla tulilla myös uljaasti knihdin osuuden. Murjaanien kuninkaaksi ei löytynyt vapaaehtoisia, joten jouduimme tyytymään naisstuntteihin. Onneksi sain vierustoverini tueksi Murjaanien prinsessaksi ja selvisimme luottamustehtävästä kunnialla.
Kauneimmat joululaulut on koti-Suomessakin sykähdyttävä kokemus, mutta tunnelma on vielä kaksinverroin koskettavampi kaukana maailmalla. Harva täältä matkustaa jouluksi kotimaahan ja siksi tuntuu niin tärkeälle kokoontua yhteen laumalaulamaan ja kunnioittamaan perinteitä. Sylvian joululaulun viimeinen säkeistö tulee niin syvältä sielusta, että sydän meinaa ihan pakahtua. On meillä vaan tavattoman ihana Suomi-yhteisö täällä kaukana ja maailman paras pappi ja kanttori. Kiitos ihanille kuorolaisilleja bändille, kun sain tunnelmoida kanssanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti