15. joulukuuta 2014

Kelpo koripalloilija


 
Meidän hujopilla 180+ cm on melkoisen nousujohteinen koripalloilijan ura. Muut lapset aloittavat koripallon pompottelun täällä jo tarhaikäisinä, mutta meidän jälkikasvu aloitti lajiin tutustumisen vasta tällä mantereella pari vuotta sitten. Viime kesänä metri-Heikkimme meni pariksi viikoksi kesäleirille ja nyt syksyllä pääsi paikalliseen joukkueeseen treenailemaan.

Middle schoolissa on talvilajina koripallo, johon valitaan joka luokalta valiopelaajat edustusjoukkueeseen. Herrasmiehemme meni urheasti karsintoihin, vaikka tiesi ettei yllä parhaimpien tasolle. Kaikkiaan kolmen iltana piti näyttää parasta osaamistaan ja vielä kirjoittaa lyhyt essee aiheesta sitoutuminen. Pelaajallamme oli varsin realistinen kuva osaamisestaan ja tasostaan ja pidimme edustusjoukkueeseen pääsyä näin lyhyen uran jälkeen melkoisena mahdottomuutena.

Yllätyksellämme ei ollut rajoja, kun saimme valmentajalta onnitteluviestin ja aikataulun treeneistä. Alkutuuletuksen jälkeen hoksasin, että tämähän laittaa mammataksin renkaat vinkumaan vielä entistä villimmin. Edustusjoukkueen treenit on neljänä arki-iltana viikossa ja ottelu kauempana. Siihen päälle vielä toisen joukkueen viikottaiset kahdet treenit ja peli, sekä pikkuveljen lätkätreenit ja pelit, niin johan Volvo vilahtelee vauhdikkaasti iltahämärässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti