Uuden vuoden aatteita

 

Vuosi vaihtuu meillä vähän jälkijunassa. Suomessa nukutaan jo vuoden ensimmäistä yötä, mutta täällä yhä kukutaan. Tässä kohtaa pitäisi vissiin pysähtyä ja laittaa mennyttä vuotta pakettiin ja lupailla suuria ensi vuodelle. Tiukkaa tekee tällaiselle elämäntapaintiaanille, joka elelee päivän kerrallaan.

Meillä on nyt kuitenkin viime päivinä loksahtanut muutama liikkuva palanen paikalleen. Nykyisen asumuksemme omistaja kävi joulunaluksen vesikatastrofin aikoihin avustelemassa ja kertoi etenevistä rakennussuunnitelmistaan. Ensi vuoden aikana on tarkoitus laittaa talo maan tasalle ja aloittaa palatsin pystytys. Tuntuu kieltämättä aika epätodelliselle asua tyytyväisenä talossa, joka puretaan vuoden sisällä. Tämän tiedon siivittämänä olen aloittanut karmean komerosavotan nyt kun minulla on vielä lomalaisia apujoukkoina.

Uuden vuoden tinoja emme taida tänä vuonna valaa. Muutoksien tuulia on luvassa joka tapauksessa, kyllähän sitä on jo korkea aika pudistaa kahden vuoden sammaleet yltään. Hyvillä mielin mennään kuitenkin eteenpäin ja seikkailu jatkuu. Uuden vuoden toiveina on vaatimattomasti rauhaa ja rakkautta koko maailmalle ja paljon vieraita koti-Suomesta. Lupauksien suhteen olen varovaisempi. Lupaan tehdä parhaani vuonna 2015 ja toivon, että se riittää pitkälle.

Aaltojen aarteita

 

 

Viime päivinä on tullut katsottua tv-kaistalta varsin karmeita juttuja aalloista. Tapaninpäivän tsunamin kuvat Thaimaasta muistuttavat kovastikin Hawaijin paratiisia. Niin kaunis kun valtameren rantamaisema voi ollakin, niin kammottava voima on aaltoihin kätkettynä.
 .

 

Meidän Hawaijin aallot olivat vaikuttavan suuria mutta kuitenkin lempeitä. Nämä aallot eivät tuoneet tuhoa vaan erinäisiä aarteita, joiden joukosta löytyy niin korallin kappaleita kuin mielenkiintoisia kiviä. Paljon on aalloilla annettavaa josko myös otettavaa.

Tapaninkävelyllä

 

Kalifonialainen version tapaninpäivän rekiajelusta on reipas kävely komeissa maisemissa. Lähdimme armaan ystäväni kanssa käpsyttelemään kotipihasta läheisille vuorille ja innostuimme nappailemaan maisemakuvia. Täällä oli kauniin vihreä joulua, joka pitkän kuivuuden jälkeen näyttää ihastuttavan raikkaalle ja elinvoimaiselle.

 

Valkoista joulua ei osaa oikein kuvitellakaan näille tienoille, mutta kauniit lumiset pakkaskuvat Suomesta ovat kyllä hivelleet silmää. Niin välttämätöntä kuin lumi onkin Suomessa aidon joulutunnelman luomisessa, niin tänne sitä ei oikein osaa toivoakaan. Pelkkä rankkasade saa systeemit niin sekaisin, että en uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi, jos maahan sataisi
sentti lunta.

Joulupalapeli

 

Massu on jouluherkkuja pullollaan ja täällä sitä töpsötellään tyytyväisenä villasukissa. Aaton tohinat on jo takana ja nyt on aikaa puuhastella leppoisasti omaan tahtiin. Tonttu toi jo pari päivää ennen joulua kuusen juurelle palapelin, jota nyt sitten ollaan työstetty hissun kissun.

Usea palanen on jo löytänyt paikkansa, mutta vielä on pitkästi toista tuhatta palasta eksyksissä. Tässäpä sitä joulun pyhät mukavasti kyykötellään olohuoneen pöydän ympärillä sarvipäätä kootessa. Onneksi meillä riittää kokoajia ja palasten metsästäjiä useampaankin työvuoroon.

Postitonttua tympäsee

Postitonttu ei ole nyt oikein tyytyväinen. Sain vasta TÄNÄÄN joulukortit, jotka olimme tilanneet jo viikkoja sitten. Olen joka toinen päivä käynyt piinaamassa CVS:n kassantätejä kyselemällä kortteja, joiden olisi pitänyt olla vuorokauden sisällä valmiina.


Emme siis ole unohtaneet kaikkia ihania ystäviä ja sukulaisia, mutta kortit tulee tänä joulun turkasen myöhässä. Sen verran epäonnekas oli tämän vuoden korttiprojekti jo muutenkin. Emme millään saaneet zoomattua haluaamme kuvaa, niin että kaikkien naamarit mahtuivat kehyksiin. Jouduimme kompromissina valitsemaan kuvan, jossa keskimmäinen on kulmat kurtussa auringon häikäisemänä ja isistä mahtui mukaan vain puoli päätä. Ajatus oli kuitenkin kaunis, vaikka toteutus on hieman karu.

Jouluhali

Sainpas tänään mieltälämmittävän jouluhalin. Olimme aamutuimaan jännittämässä San Diegon tähtihyökkääjämme edesottamuksia jäällä ja vastustajana sattui olemaan Teemu Selänteen pojan joukkue. Niinhän sieltä löytyi katsomosta Teemu ja Sirpa Veera tytön kanssa kannustamassa.

Ottelun jälkeen hivuttauduimme varovasti tervehtimään maanmiehiämme ja saimme oikein lämminhenkisen juttutuokion. Teemu ja Sirpa kyselivät kovin kiinnostuneena perheen kokoonpanosta harrastuksista ja työpaikasta. Kävi ilmi, että he ovat Teemun Sharks vuosina asuneet myös Saratogassa ja heidän esikoisensa oli käynyt samaa koulua kuin meidän kuopus. Teemu kertoili tutuista paikoista näillä kulmilla ja kyseli myös meidän koripalloilijan käsivammasta. Lopuksi meidän mokke pääsi yhteispotrettiin idolinsa kanssa ja Teemu toivotteli vielä menestystä itse kunkin urheilu-uralle ja hyvää joulua.

Matkalla ulos huomasin vielä Sirpan ovensuussa ja huikkasin ohimennen hyvät joulut. Sirpa näpytteli tekstiviestiä ja sanoi, että odottapa pieni hetki. Sitten hän kapsahti kaulaan ja rutisti lujasti toivottaen samalla oikein hyvää joulua. Takana seisova ritari sai hämmästyksekseen saman kohtelun. Täytyypä sanoa, että kerrassaan miellyttäviä ja sydämellisiä ihmisiä. Tästä kohtaamisesta jäi kyllä jouluisen lämmin jälki sielun sopukoihin.

Joulukuusta metsästän

 

... tahdon saada tuuhean. Monenlaista oli kuusimetsässä tarjolla. Oli pientä ja pullukkaa sekä harvempaa hujoppia. Värisävyissäkin oli mistä valita, valikoimassa oli myös hopeanharmaaseen taittavia yksilöitä.

Kuusenhakureissusta oli ilmeisesti viime vuoden perusteella tullut meille uusi jouluperinne, josta lapset kyselivät pitkin joulukuuta. Matkaan piti lähteä samalla kokoonpanolla suomalaisen ystäväperheen kanssa ja jälleen jälkikasvu vilisti reimumielellä ympäri kuusifarmia piilosilla tai hippasilla. Aikuisille jäi valinnan vastuu ja raavas työ. Mutta niinpä me saimme taas kauniin koristeen etukuistillemme.

Joululoman alkajaiset

 

Vilinää vilskettä ja helinää helskettä. Niin se joululoma alkoi meidän kolleillakin. Kuopuksella oli pyjamapäivä koulussa ja sen päälle luokkakaverin synttärit paikallisessa Mega-Zonessa. Illaksi sitten molemmat poijjat hipsuttelivat tien yli naapuriin intialaisen pojan luo yökylään. Neito taikoi joulun tuoksua tupaan ja leipoi erinäisiä herkkuja. Pikkutonttu täällä jo vilahteli viime viikolla tonttusukat jalassa ja ehti leipasemaan jouluradion tahtiin pipperskakkuja.

Minä odottelen jo tämän joulun parasta lahjaa saapuvaksi huomenna iltäpäivästä. San Diegon "sisko" lähtee perheineen aamutuimaan ajelemaan kohti meitä. Näin saamme oikein perhejoulun vaikka Suomeen asti emme ennätäään.

Lastoitettu koripalloilija

Koripalloilijamme nousujohteiselle uralle on ilmestynyt mustia pilviä. Viime viikon karsinnoissa hän kaatui muutaman kerran pahasti oikealle kädelle ja vähitellen ranne kipeytyi entisestään. Alkuviikosta kävimme sitten lääkärissä näytillä ja röntgenkuvien perusteella ei pystytty sataprosenttisesti sulkemaan hiusmurtumaa pois. Lääkäri olisi halunnut varmuuden vuoksi kipsata käden, mutta antoi armon käydä oikeudesta.

Viikon ajan käsi on tukevasti lastoitettuna ja ensi viikon alussa ranne röntgenkuvataan uudestaan. Haasteena on nyt antaa käden levätä, mikä ei ole ihan helppoa. Joka ilta on koristreenit, joista ei voi olla pois eikä siellä kovin paljon pysty lusmuilemaan. Tämän viikon jälkeen olisi luvassa kahden viikon lepotauko, joten maltti olisi valttia.

Kelpo koripalloilija

 

Meidän hujopilla 180+ cm on melkoisen nousujohteinen koripalloilijan ura. Muut lapset aloittavat koripallon pompottelun täällä jo tarhaikäisinä, mutta meidän jälkikasvu aloitti lajiin tutustumisen vasta tällä mantereella pari vuotta sitten. Viime kesänä metri-Heikkimme meni pariksi viikoksi kesäleirille ja nyt syksyllä pääsi paikalliseen joukkueeseen treenailemaan.

Middle schoolissa on talvilajina koripallo, johon valitaan joka luokalta valiopelaajat edustusjoukkueeseen. Herrasmiehemme meni urheasti karsintoihin, vaikka tiesi ettei yllä parhaimpien tasolle. Kaikkiaan kolmen iltana piti näyttää parasta osaamistaan ja vielä kirjoittaa lyhyt essee aiheesta sitoutuminen. Pelaajallamme oli varsin realistinen kuva osaamisestaan ja tasostaan ja pidimme edustusjoukkueeseen pääsyä näin lyhyen uran jälkeen melkoisena mahdottomuutena.

Yllätyksellämme ei ollut rajoja, kun saimme valmentajalta onnitteluviestin ja aikataulun treeneistä. Alkutuuletuksen jälkeen hoksasin, että tämähän laittaa mammataksin renkaat vinkumaan vielä entistä villimmin. Edustusjoukkueen treenit on neljänä arki-iltana viikossa ja ottelu kauempana. Siihen päälle vielä toisen joukkueen viikottaiset kahdet treenit ja peli, sekä pikkuveljen lätkätreenit ja pelit, niin johan Volvo vilahtelee vauhdikkaasti iltahämärässä.

Murjaanien kuningatar

 

Enpä olen ennen päässyt kuninkaallisesti sooloilemaan, mutta täkäläisissä kauneimmissa joululauluissa minulle avautui loistava tilaisuus. Kuoron kanssa olimme päättäneet vetäistä kolehtivirren tilalta tiernapoikapotpurrin ja viime hetkellä säädimme soolopätkiä. Bändin pojista löytyi urhea Herodes, joka vetäisi samoilla tulilla myös uljaasti knihdin osuuden. Murjaanien kuninkaaksi ei löytynyt vapaaehtoisia, joten jouduimme tyytymään naisstuntteihin. Onneksi sain vierustoverini tueksi Murjaanien prinsessaksi ja selvisimme luottamustehtävästä kunnialla.

Kauneimmat joululaulut on koti-Suomessakin sykähdyttävä kokemus, mutta tunnelma on vielä kaksinverroin koskettavampi kaukana maailmalla. Harva täältä matkustaa jouluksi kotimaahan ja siksi tuntuu niin tärkeälle kokoontua yhteen laumalaulamaan ja kunnioittamaan perinteitä. Sylvian joululaulun viimeinen säkeistö tulee niin syvältä sielusta, että sydän meinaa ihan pakahtua. On meillä vaan tavattoman ihana Suomi-yhteisö täällä kaukana ja maailman paras pappi ja kanttori. Kiitos ihanille kuorolaisilleja bändille, kun sain tunnelmoida kanssanne.

Märkä päivä

 

Akuutti kuivuus on nyt sitten ohi, vettä on tippunut taivaalta karmeita määriä. Ilmeisesti kaikki parin viime vuoden aikana pilvien pihtaamaan vedet laitettiin sitten kerta laakista jakoon. Täällä Amerikassa kun kaikki on niin suurta niin sademäärienkin täytyy olla sitten ihan megalomaanisia, kunhan kunnon virtaus pääsee Tyyneltä valtamereltä virtaamaan. Tästä vähän pohjoiseen on paikoitellen satanut vuorokauden aikana jopa 20 senttiä. Meillä uima-allas on täyttynyt vain viitisen senttiä, mikä sekin on ihan kunnioitettava kerros vettä.

Suomesta käsin voi tuntua vähän koomiselle, miten täällä vauhkoonnutaan kun sadepilviä ilmestyy horisonttiin. Tästä perspektiivistä huoli tuntuu perustellulta, varsinkin jos yhden vuorokauden aikana ropsahtaa alas melkein koko vuotuinen sademäärä. Maaperä on pitkän kuivuuden jälkeen rutikuiva, eikä kykene imemään taivaalta tippuvaa vesimassaa. Sadevesikaivot menevät lehtimoskasta helposti tukkoon ja hetkessä esim. moottoritien alikulut muuttuvat metrin syvyisiksi lammiksi. Talojen perustuksiin ei ole jätetty turhaa maavaraa, ja kallistukset on vähän sinne sun tänne. 

 

Meillä on tänään pysytty sisällä kuivina. Suurin huolen aihe on autotalli, jonka irvistävistä ovenpielistä valuu iloinen puro kohti varastolaatikoita. Olenkin päivän mittaan tilkinnyt vuotokohtia vanhoilla pyyhkeillä ja matonriekaleilla. Uima-altaassa ei ole myöskään enää montaa senttiä nousun varaa. Eipä tässä tarvita kuin muutama äkäinen sadekuuro, niin saamme selville, että mihin suuntaan maa kallistelee altaan ympärillä.
 

Myrskyvaroitus

 

Viikon verran on jo uutisissa puhuttu lähestyvästä myrskystä. En oikein aluksi tiennyt, kuinka vakavasti asiaan pitäisi suhtautua. Mieleen nousi Saksan vuosien Unwetterwarnungit, jotka otettiin kovin tosissaan. Viime päivinä naapuruston sähköpostiryhmässä on käyty vilkasta keskustelua varotoimenpiteistä myrskyn varalle. Ilmeisesti nyt on sitten kuitenkin luvassa vähän isompi myräkkä.

 

Säätiedotuksen mukaan luvassa on myrskypuhuria ja kaatosadetta. Viimeisimmän ennusteen mukaan pahin ajoittuu meidän kohdalla huomiseen puoleen päivään. Silloin luvataan muutamassa tunnissa senttitolkulla vettä. Suurimpana uhkana on kaatuvat puut ja mahdolliset sähkökatkokset. Meillä ei ole niin isoa huolta tulvista ja mutavyöryistä, jotka nekin on varteenotettava vaara lähialueilla.

Piha on putsattu kaikesta mikä voi lähteä lentoon ja isommat tavarat on raahattu seinän vierustalle mahdollisimman kauas isoista ikkunoista. Jokaisessa makuuhuoneessa on toimivat taskulamput sekä pieni ledivalo yöpöydällä ja ruokapöytä on ladattu täyteen kynttilöitä. Kaupasta on roudattu vettä ja kuivamuonaa, ja molemmat autot on tankattu sekä kännykät ladattu.

Koulupiiriltä tuli jo iltapäivällä sähköpostia ja tekstiviesti, että koulut ovat tämänhetkisen ennustukseen perustuen huomenna auki, mutta muutokset on mahdollisia. San Franciscossa ja Oaklandissa on kaikki koulut huomenna kiinni. Jäämme odottelemaan kodin lampöön ja valoon uusia käänteitä Hawaijin sademetsäkuvien saattelemana.

Piikittelyä

Meidän mega-allergikolla oli tänään vähän heikompi päivä. Täällä syödä mutustellaan eväitä estottomasti joka välissä luokissa. Varotoimenpiteinä on meidän lapsosen kaikkiin luokkiin laitettu isot rääkyvänkeltaiset kyltit sitrushedelmäkiellosta. Ihmiset ei sitten aina kuitenkaan ihan ymmärrä, miten elintärkeästä asiasta on kyse.

 

Luokassa sattui tänään iltapäivästä olemaan yksi nälkäinen oppilas, joka kesken tuntia rupesi kuorimaan hiukopalaksi appelsiinia. Eiköhän meidän allergikolla mennyt välittömästi röörit tukkoon ja hän sai viimeisillä voimilla raahustettua luokasta ulos ja huudettua mennessään apua. Siitähän alkoi sitten kunnon säpinät, kun apujoukkoja minut mukaan lukien hälytettiin paikalle nopeaan tahtiin.

Heti kun pääsin paikalle, niin huomasin, että nyt on enemmälti vaikea tilanne päällä. Henki kulki pihisten ja mikään neste ei mennyt enää kurkusta alas. Eipä siinä auttanut muu kuiin kaivaa EpiPen esille ja ryhtyä toimiin. Yhdellä opettajista on yhtä hengenvaarallisia allergioita ja hän tuli tuulispäänä paikalle auttamaan. Aivan huippu tyyppi, joka otti tilanteen sekunnissa haltuunsa ja hoiti homman täysin ammattimaisesti ja äärimmäisen rauhallisesti. Koulu olisi väkisellä halunnut soittaa ambulanssin paikalle, mutta mina lupasin ja vannoin viedä lapsoseni omalla kyydillä välittömästi ensiapuun, kunhan potilaan henki alkoi taas kulkea.

 

Jossakin vaiheessa elvytystä huomasimme, että luokan ulkopuolella on yksi oppilas kurkkimassa nenänpää valkoisena sisään. Koko sotkun aiheuttanut appelsiinipoika oli kauhean huolissaan ja halusi välttämättä varmistaa, että potilas on yhä elossa. Itkuhan siinä pääsi isolta pojalta, kun tuli anteeksi pyytelemään erehdystään. Nyt sai kyllä luokallinen oppilaita ikimuistoisen oppitunnin allergioista. Meille jäi hyvä ja turvallinen mieli opettajien loistavasta toiminnasta ja rivakasta avusta. Potilas elpyi hetkessä EpiPenin saatuaan, muistoksi jäi vain pieni reikä reisilihakseen ja hieman kolotusta. Totesi vaan matkalla päivystykseen, että kylläpä hengittely on kivaa kun happi kulkee.

Sateenkaarisaari

Tämä juttu meinasi ihan jäädä kirjoittamatta, mutta onneksi muistui vielä mieleen. Hawaijia muistellessa siintää silmissä sateenkaari, joka lähes koko ajan löytyi jostakin päin taivaankantta. Trooppisella saarella kun oltiin, niin sadetta tihuutteli vähän väliä. Se ei menoa hidastanut ollenkaan, aivan kun olisi suihkepullolla vähän ruutannut kosteutta ilmaan.

Tässäpä reissumme sateenkaaret TOP 3:

Kolme kovaa mokkea

 

Nyt on Sharksien areenalla kolme kovaa suomalaista maalivahtia paikalla. Meidän kuopuksen suuri idoli Tuukka Rask vahtii Boston Bruinsien maalia ja toinen suuri suomalainen Antti Niemi on Sharksien veräjän vartijana. Meidän juniorilla oli illalla omat treenit ja sieltä matka jatkui seniorin kanssa suoraan Sharksien otteluun.

Voin vaan kuvitella miten se pikkuhai heiluu katsomossa, kun yrittää mentaalitorjua maalit molemmissa päissä. Saa siinä vierustoverit tosissaan väistellä, ettei saa mustaa silmää. Täällä kotisohvalla iloitaan hienoista suomalaistorjunnoista ja yritetään bongata isä- ja poikahaita katsomosta.

Hawaijin kukkasia

Nyt ollaan jo muistelun puolella, tällä hetkellä eletään jo toista Hawaijin jälkeistä päivää. Täällä odotti oikein kunnon kaatosateet, joita tosin on kovasti kaipailtu. Pyykit on pesty ja bikinit on laitettu toistaiseksi talvitelolle.

 

Silmissä siintää vielä Hawaijin kukkaisloisto. Sieltä kyllä löytyi luonnosta joka ainoa suomalainen huonekasvi mukaan lukien joulutähdet ja kiinanruusut, fiikuksista ja palmuista puhumattakaan. Katsokaapa vaikka itse:

Jäähyväiset Hawaijille

Oih ja voih, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Josko odotukset oli korkealla ennen Hawaijin lomaa, niin ne kyllä ylittyivät heittämällä. Monessa paikassa me olemme ehtineet lomailemaan, mutta nyt löytyi sellainen paratiisi jotta oksat pois.

Hawaijin säästöpossun sisälmyksien sijoituskohdetta oli mietitty pitkään ja hartaasti. Lopulta päädyimme siihen, että kun saamme viimeisenä aamuna tavarat pakattua ja roudattua autoon, niin menemme rantaravintolaan hienolle aamiaiselle. Mikäpä siinä oli amerikkalaisia pannukakkuja ja ranskalaisia paahtoleipiä mutustellessa, kun aamiasen kruunasi vielä hawaijilainen hedelmälautanen. Kiitollinen mieli tästä lomasta ja tästä perheestä.