Eilen oli aika saattaa syksyn viimeiset vieraat kotimatkalle. Kuluneet viikot on olleet täynnä elämää ja vilinää, iloa ja naurua sekä mutkattoman mukavaa yhdessäoloa. Tällä kertaa saimme nauttia vuoron perään poikien kummien laatuseurasta ja kollit ottivat kyllä kaiken ilon ja extrahuomion irti. Mitä pitemmälle tämä meidän Amerikan taival taittuu, niin sitä kiitollisempia olemme kotimaan tuulahduksista. Aarteita olette ihan jokainen, kiitos kun ette unohda meitä, vaan lennähdätte hetkeksi sulostuttamaan ja valostuttamaan arkeamme!!!
On se vaan hurja tyhjiö, minkä vieraat jättävät jälkeensä. Nyt ei ole kalenterissa vielä kenenkään lentotietoja tuleville kuukausille, vaikka kovasti on kyllä kerjätty vieraita. Isikin lähti lähes samalla ovenavauksella vieraiden vanavedessä, tosin toiselle puolelle maapalloa. Onneksi lapset ja koira eivät mammaa hylkää ja niistä lähtee kohtuullisesti ääntä ja jättävät kiitettävästi sotkua jälkeensä, jottei kotirouva jää ihan toimettomaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti