Jäähallivarustelua

Nyt alkaa mennä vakavaksi touhuksi tämä minun kiekkomamman ura. Olen päättänyt vaihtaa väriä vietettyäni eräänkin illan vienosti sinertävänä kiekkohallin jääkylmällä metalliorrella. Kyllähän minulla lämmintä vaatetta löytyy, mutta kun ulkona on vähintään 20 astetta lämmintä, niin kontrasti jäähallin sisälle on vaan minun luille liian iso.

Olin jo konsultoinut asiasta suurta esikuvaani The kiekkomammaa tuolta Etelä-Kaliforniasta. Viisaana vinkkinä minua oli jo opastettu lastaamaan auton perään lämmin viltti, johon voisin sitten kääriytyä kuin omaan yksityisigluun konsanaan. Satunnaiselle shoppailureissulla minulla sattui osumaan satumainen onni kohdalle. Rekistä hyppäsi päälleni maailman kevein ja lämpimin toppatakki, joka sattui olemaan mittatilaustyötä ja vielä väriltään perfetto. Mukana oli vielä pikku pussukka, johon koko ihanuuden saa tungettua kuin makuupussin konsanaan.

Mokkekiireitä

 

Tuntuupa kyllä olevan pikku-Sharkseilla melkoinen pula maalivahdeista. Sähköpostiin tupsahtelee ensiapuviestejä, kun joukkueelta puuttuu veskari. Viime viikolla sattui hyvin, että oman joukkueen treenejen päälle oli ylimääräinen mokkevuoro tarjolla. Niinpä meidän kolli sitten oikein urakalla torjui kiekkoja, hyvä kun ei jäänyt vielä jähyttelemään aikuisten vuorolle.

Sama juttu oli sitten lauantain pelien suhteen. Kävi ilmi, että kaikille joukkueille ei ollut riittänyt omaa maalivahtia, vaan he olivat satunnaisten tuuraajien varassa. Meidän reipas urheilijanuorukainen lupautui taas saman joukkueen tilapäismokeksi ja sai teostaan paljon kiitosta ja kehua. Aivan symppiksiä pikkupoikia ja heidän vanhempiaan, jotka osasivat kyllä kauniisti kannustaa vierailevaa tähteä. Niinhän siinä kävi, että kolli valittiin joukkueen parhaaksi pelaajaksi ja sai muistoksi pelikiekon.

Webbikuningatar

Tällä viikolla minusta on paljastunut uusi talentti. Kuinka olisinkaan voinut aavistaa, että olen aivan pistämätön feikkihämppisverkojen virittelijä. Asia paljastui, kun oli perjantaina auttamassa viitosluokkalaisten kummitustalon koristelussa. Jälleen kerran amerikkalaisten vanhempien ponnistelut lasten vapaa-ajanaktiiviteettien eteen ylittivät kaikki odotukseni. Haunted House oli aivan kammottava, minulla oli jo keskellä kirkasta päivää tukka kestopystyssä. Suomessa ei ikinä uskallettaisi järjestää mitään puoliksikaan niin pelottavaa alaluokkien koulun tiloissa.

Voi taikkeroinen mitä kaikkea kauheaa paikkaan oli saatu tungettua. Oli veriroiskeita ja erinäisiä irtonaisia ruumiinosia, zombeja ja jättihämähäkkejä - suunnilleen kaikkea kamala, mitä ikinä voi keksiä. Minä yritin pitäytyä kesymmissä askareissa ja kunnostauduin siis hämähäkinseittivastaajana sellaisella antaumuksella, että sain lisänimen the web queen eli verkkokuningatar. Lieköhän tällä talentilla voisi lyödä leiville, taitaa olla vähän kausiluontoista hommaa.

Farkkukelit

 

Syksy on tullut. On se kyllä järkyttävä, miten harva tämä talo on. Vielä pari viikkoa sitten läähätettiin vieraiden kanssa kotisohvalla ja pidettiin aina yöllä kaikki rääppänät auki, jotta sisälämpötila laskisi siedettäviin lukemiin.

Tällä viikolla ollaankin sitten nukuttu nenät huurussa ja kääriydytty extrahuopiin. Kaivoin laatikosta megapaksut täkit käyttöön ja laitoin lämmityksenkin päälle. Kuopus viritteli vielä ystävällisesti mammalle ylimääräisen puhaltimen sängyn viereen hönkäilemään. Aivan nolottaa myöntää, että lämmintä on vielä öisin sellaiset kymmenen astetta ja päivisin elohopea kiipeää vielä reilusti yli kahteenkymmeneen. Pojat kulkee vielä shortseissa, mutta me vilukissat on jo kaivettu farkut esiin.

Tungosta pissapaikalla

 

Eipä ole taas naapurit paljonkaan ajatelleet meidän prinsessan parasta.  Iltakävelyllä Rositalla on muutamia lempipysäkkejä, kuten kivikkopätkä Via Colinan varrella ja siitä kivenheitto eteenpäin ihastuttava nurmikkosuikale.

Jostakin ihme syystä naapurin Ferrari ja Lamborghini eivät ole viime päivinä mahtuneet autotalliin, vaan ne on täysin ajattelemattomasti parkkeerattu Rositan paraatipissapaikalle. Mitä lie menopelejä on sitten autotalliin kätkettynä, jos kyseiset kaarat on saaneet ulkokomennuksen porttien ulkopuolelle?

Vilinäviikot ohi

 

Eilen oli aika saattaa syksyn viimeiset vieraat kotimatkalle. Kuluneet viikot on olleet täynnä elämää ja vilinää, iloa ja naurua sekä mutkattoman mukavaa yhdessäoloa. Tällä kertaa saimme nauttia vuoron perään poikien kummien laatuseurasta ja kollit ottivat kyllä kaiken ilon ja extrahuomion irti. Mitä pitemmälle tämä meidän Amerikan taival taittuu, niin sitä kiitollisempia olemme kotimaan tuulahduksista. Aarteita olette ihan jokainen, kiitos kun ette unohda meitä, vaan lennähdätte hetkeksi sulostuttamaan ja valostuttamaan arkeamme!!!

On se vaan hurja tyhjiö, minkä vieraat jättävät jälkeensä. Nyt ei ole kalenterissa vielä kenenkään lentotietoja tuleville kuukausille, vaikka kovasti on kyllä kerjätty vieraita. Isikin lähti lähes samalla ovenavauksella vieraiden vanavedessä, tosin toiselle puolelle maapalloa. Onneksi lapset ja koira eivät mammaa hylkää ja niistä lähtee kohtuullisesti ääntä ja jättävät kiitettävästi sotkua jälkeensä, jottei kotirouva jää ihan toimettomaksi.

Makkaran tuoksu

 

Muutamana iltana on koiran iltalenkille leijunut lähikadulla houkutteleva tuoksu. Rullaluisteleva henkivartijani pysähtyi kuin seinään haistelemaan  tuttua hajuelämystä. Hetken nuuskuttelun jälkeen lamppuun syttyi valo ja kolli julisti tunnistaneensa tuoksun. Kyseessä on kuulema ilmiselvä grillimakkaraa aromi.

Siitäpä sitten olikin luonteva aasinsilta kertaamaan makeita makkaramuistoja Suomen vuosilta. Mieleen palautui syksyiset vaellukset Pytkynharjun maisemissa ja samoin hiihtovaellukset Syötteen keväisellä hangilla. Kummasti on aika kullannut muistot, kun nyt niin kaihoisasti muistellaan makkarahuuruisia luontoretkiä.

Ehta mustaleski

 

Eipä tarvi enää arvailla sitä edellistä epämääräistä mustaleskihavaintoa. Kuopus onnistui taas bongaamaan kyseisen ötökän iltahämärissä etupihalta kesken hurjan koripallopelin. Herrasmies oli kumartunut laittamaan juomatölkkiä sählymaalin taakse turvaan ja oli huomannut tuijottavasta muutaman sentin päästä mustan lesken punaista tiimalasia. Tällä kertaa mamma hälytettiin paikalle kuvaamaan todistusaineistoa.

Ikävä kyllä meikäläiselle ei jäänyt kovin haastavaa urakkaa, sillä kyseinen hämppis täytti mennen tullen palatessa kaikki mustanlesken tuntomerkit. Pienestä koosta huolimatta kyseessä on Pohjois-Amerikan vaarallisin hämähäkki, jonka purema on 15 kertaa kalkkarokäärmeen haukkaisua myrkyllisempää. Sen hermomyrkky voi olla varsinkin lapsille tappavan vaarallinen. Onneksi mustat lesket on yöliikkujia, eivätkä yleensä tule talojen sisätiloihin. Meillä on nyt sitten julistettu ulkonaliikkumiskielto iltahämärän laskeuduttua.

Omppuja naapurilta

On minulle kyllä siunaantunut sympaattisia vanhuksia naapurustoon. Tänään oli oven taakse ilmestynyt paperipussillinen granaattiomenoita ja sievä syksyinen kortti. Siinä naapurin täti toivotteli onnellista syksyä ja kertoi granaattiomenoiden tuovan vanhan amerikkalaisen uskomuksen mukaan onnea.

Korttiin oli vielä vanhalla käsialalla hieman horjuvin kirjaimin lisätty Emersonin kuuluisa mietelmä: Scatter joy! Miten sen nyt sitten suomalainen muotoilisi, vaikkapa "jaettu ilo on moni kertainen ilo". Anyway, kaunis ele -hyvä mieli.

Ruista ranteeseen

 

Meillä senkun juhlat jatkuu. Ennen kuin ehdimme jättää haikeat jäähyväiset edellisille vieraille, niin  seuraavat oli jo ehtineet tupsahtaa tupaan. Viime päivät onkin olleet melkoista sukkulointia kolmen lähilentokentän välillä. Yhdet haettiin Oaklandista, toiset vietiin San Franciscoon ja vuokra-autoja noudettiin San Josesta.

Vakiovieraamme tietävät, mitä meille kannattaa tuoda tuliaisina. Meillä oli ruishiutaleet jo hälyyttävän vähissä, mutta tilanne korjaantui kertaiskulla. On siinä ollut eteläsuomalaisen City-marketin kassalla ihmettelemistä, kun vieraamme on latoneet tuliaisostoksia liukuhihnalle: 8 pakettia (kaikki mitä hyllystä oli löytynyt) Pirkka luomuruishiutaleita, 9 pussia Vaasan ruispaloja ja julmettu läjä Fazerin sinisiä suklaalevyjä. Nam, nam ja vielä kerran nam.

Jekkuvaara

 

Apua!! Nyt se meidän kelmi on saanut käsiinsä isoveljen kirjahyllystä Duudsonien Jekkukäsikirjan. Asia kävi ilmi, kun pahaa aavistamaton sisko piipahti puuterihuoneeseen, jossa vessanpönttö oli sabotoitu tuorekelmulla. Joten nyt meillä ei uskalla pöntöllä istahtaa ennen kuin on nopeasti varmistanut homman toimivuuden.

Nyt myös suihkussa asionti vaatii erityistä tarkkuutta, samoin sohvalle tai tuolille istahtaminen. Sänkyyn ei passaa kömpiä liian väsyneenä tai saattaa saada sätkyherätyksen. Hämähäkkihavantoihin on syytä suhtautua myös pienellä varauksella. Elämme kovia aikoja, huokaus...

Blondit pojat pihalla

Viime sunnuntaina oli jälleen kulmakunnan korttelikekkerit, johon oli kutsuttu kaikki naapurit mukaan. Teimme viime vuonna jo ensiesiintymisen samoissa juhlissa ja nyt oli eri kiva mennä mukaan, kun paikalla oli useampia entuudestaan tuttuja kasvoja.

Juhlien isäntäperhe on tullut tässä vuoden varrella tutuksi, sillä heillä on samanlainen valkoinen karvapallo ulkoilutettavana. Emäntä tervehti meitä lämpimästi halaten ja tunsimme itsemme oikein tervetulleiksi. Koirapiirien ulkopuolelta kaveraan enimmäkseen mummojen kanssa, jotka ovat aivan huipputyyppejä ja pullollaan mielenkiintosia tarinoita. Meillä on oikein hyvä yhteisymmärrys, kun he tykkäävät jutella ja minä kuunnella.

Tällä kertaa mukana oli muutama meidän jälkeen naapurustoon muuttanut perhe. Uusin tuttavuus on ihastuttava kreikkalainen perhe, jossa on neljä vauhdikasta poikaa. Siinä kun sitten tutustelin uusiin kasvoihin, niin aina tuli puheeksi minkä kadun varrella sitä asustellaan. Aluksi yritin selittää osoitetta ja naapuritontin rakennustyömaata. Illan mittaan huomasin, että helpoin on vaan sanoa, että se talo, jonka pihassa blondit pojat pelaa aina koripalloa. Joka ainoa tunnisti talomme tämän vinkin perusteella, sen verran harvinaisia on ulkona leikkivät lapset ja varsinkin blondit.

Pitkin seiniä

Kuopuksensa riittää kiitettävästi virtaa aamusta iltaan. Tässäpä kuvasatoa eräältä viikonloppureissulta rannikolle. Osa seurueesta oli jalan liikkeellä, mutta Duracell-pupulla oli pyörä mukana, jolla pystyi rälläämään edes takaisin. Lempipuuhaa oli pienien ja isompienkin kivien nakkeleminen mereen varsin hurjilta kalliojyrkänteiltä.

Löysimme mutkittelevan polun, jota pitkin pääsimme kiipeämään alas lahdenpoukaman hiekkarannalle. Siinä kun selkänsä käänsi hetkeksi, niin Tarzan oli keksinyt kokeilla siipiään seinäkiipeilijänä. Tutkimusretkemme löydöksiä oli myös salaperäinen luola, joka ulottui pelottavan kauas rantakallion alle.

Puuma puussa

Tämmöinen löytyi puusta pötköttämästä eilisellä vaellusreitillä. Olimme kurvanneet Picchetin viinitilan parkkipaikalle ja lähteneet koluamaan Zinfandelin vaellusreittiä juuri niihin maisemiin, jossa kuukausi sitten puuma hyökkäsi pikkupojan kimppuun. Yhden kurvin takaa löytyi tammen oksalta raato rötköttämässä reppu selässä.

Tehopesuri

No nyt on kyllä sellainen ikkunanpesuri kylässä, että oksat pois. On se kyllä jännä, ettei meidän vieraat tahdo malttaa laiskotella. Nytkin alkoi aamupäivän shoppailun ja iltapäivän auringonpalvonnan jälkeen iskeä toimettomuus. Hätä ei ole tämän näköinen, tästä mörskästä löytyy kyllä pikku askaretta.

Kuinka ollakaan, reippaiden vieraiden kohteeksi valikoitui meidän hehtaari-ikkunat. Voi herran pieksut mikä tehokaksikko! Illan päälle vesileikit sai vielä uuden käänteen, kun isot ja pienet pojat rupesivat pelaamaan freestyle koripalloa uima-altaan ympärillä. Peli päättyi siihen, että altaasta löytyi nuorisotiimin molemmat jäsenet, toinen pyjama päällä ja toinen kylpytakissa.