Leikin lumoa

 

Olen tässä useampana iltana kuunnellut naapureiden ylistystä siitä, että vihdoinkin tällä perällä on lapsia pihalla leikkimässä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun asiasta mainitaan ja välillä olen miettinyt, että onkohan näihin kehuihin kätketty joku piiloviesti.

Eilinen kohtaaminen naapurin intialaisen rouvan kanssa sulatti kyllä sydämeni. Olin lähdössä ulkoiluttamaan Rositaa, kun hän sinkosi palatsinsa uumenista perääni ja tuli oikein kädestä pitäen kiittämään ja ylistämään sitä iloa ja eloa, mitä meidän kollit on kadullemme tuoneet. Hän sanoi joka päivä kiittävänsa Jumalaa siitä, että me muutimme tien toiselle puolelle ja mullistimme heidän poikansa elämän.

Tällä naapurin pojalla on kaikki mahdollinen mitä rahalla voi ostaa, mutta pihaleikit naapurien kanssa on parasta mitä hän tietää. Täällä kun kuskataan lapsia kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luo äitien sopimille playdateille, niin spontaanit leikit on harvinaista luksusta. Äiti pyysi lupaa lainata poikia mukaan retkelle läheiseen huvipuistoon ja lainaksi yökylään viikonloppuna. Jotenkin niin liikuttavaa, kun naapurin poika on niin ylpeä suomalaisista ystävistään, että haluaa myös heidät mukaan yöpyilemään, kun serkut tulevat kylään.