Siinä kun ajelimme riittävän pitkälle kohti etelää, niin rannalla alkoi näkyä kummia. Aivan kun siellä olisi mötköttänyt kasapäin jättimäisiä kivenjärkäleitä. Heti kun löysimme sopivan pysähdyspaikan, niin jalkautumisesta tekemään tarkempaa tuttavuutta. Parkkipaikan luona oli isoja kylttejä, joissa kerrottiin rantsuvieraiden olevan merinorsuja eli norsuhylkeitä (elephant seals).
Pikavisiitti Wikipediaan selvitti merinorsujen tulevan tähän aikaan vuodesta rannalle mötköttämään karvanvaihtohommiin. Itse touhussa ei ole kovin paljon katsottavaa, merinorsut vain nukkua tursottavat ja odottavat että karvapeitteiset nahkalaikut irtoavat omaan tahtiin. Välillä ne laiskasti nakkelevat mutaa tai hiekkaa päällensä ja mölähtelevät ennen kuin pötkähtävät takaisin rantahietikkoon. Niitä on vaan niin julmetun paljon, että näky on kunnioitusta herättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti