Valinta oli napakymppi, tosi originelli peräkylän lonaskuppila. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi mainita, että jokaiselta henkilökunnan edustajalta puuttui joku etuhammas. Asiakaskuntakaan ei ollut viimeisen päälle stailattua vaan aika naturelleja alkuasukkaita. Seinät ja katto oli koristeltu muinaisilla LP-levyjen kansilla, ja aikamme kuluksi bongailimme niistä tuttuja naamoja. Lapset tyytyivät laskemaan Elviksen kuvia, koska muista suuruuksista ei ollut hajuakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti