Hotellikiertue kasinokoiran kera

Perjantaina laitettiin sitten istumalihasten asemesta pohkeet koville. Jalkauduimme heti aamusta Las Vegasin pääkadulla tutustumaan ökyhotellien aateliin. Lähdimme liikkeelle jättipyramidista eli Luxor-hotellista, joka oli varsin vaikuttava kaikkine hieroglyfeineen. Sieltä vaelsimme linnamaiseen Excaliburiin, josta löytyi alakerrasta lasten pelisysteemit. Meidän tehokolmikko sai kukin kourallisen kolikoita, joilla sitten pääsi kokeilemaan pelionneaan. Uhkapeleistä ei sentään ollut kyse, palkintona hyvästä suorituksesta peliautomaatit sylkivät tikettejä, joilla sai lunastettua pieniä palkintoja.

 

Tässä välissä vahvistimme joukkojemme Rosiella, joka oli uskollisesti odottanut meidän rillutteluun ajan autossa viileässä parkkitalossa. Ajattelimme ihan pokkana kuljettaa lelukoiramme sylissä muutaman hotellin aulan poikki, kun niissä ei näkynyt erikseen koirakieltomerkkejä. Matka pysähtyi heti ensimmäisten hotellinovien sisäpuolelle, kun paikalla ampaisi naispuolinen virkailija, joka alkoi kiljua ja huutaa  hysteerisesti. Me teimme jo hädissämme uukkaria ulos ovesta, mutta sitten tajusimme, että kyseessä on vain yli-innokas koirafani, joka halusi koskettaa koiraprinsessamme turkkia. Seuraavassa hotellissa virkailijafanit piirittivät taas hauvavauvaamme ja kyselivät, että riittääkö Rositalla ikä uhkapeleihin.

 

 


Piipahdimme pikaisesti hotellilla ja nostimme hetkeksi ketarat kattoon ja illan pimennyttyä suunnistimme vielä viimeistelemään hotellikiertueemme. Pariisi hurmasi sinitaivaallaan ja omaleimaisuudellaan, tosin eihän sitä mitenkään voi verrata alkuperäiseen. Hotelli Bellagion edessä oli varttitunnin välein upea suihkulähdeshow ja sisältä löytyi satumainen puutarha. Caesarin palatsi oli upea mutta jotenkin hengetön. Venetsian sisälle emme enää edes jaksaneet konkoillakaan, kaikilla oli jo pahemmanpuoleinen ähky kaikkea loistoa ja kimallusta kohtaan.